Taas yksi julkisuuden henkilö ilmoittaa olleensa koulukiusattu. Julkisuuteen hakeutuminen on hänelle osa terapeuttista prosessia, jossa yksityinen trauma muuttuu yhteiseksi. Kärsimme nyt kaikki Lassin tai Liisan puolesta. Ketäpä ei olisi koulussa kiusattu ja entäpä kiusaajat? Voin vain kuvitella sitä tuskaa, jota kiusaajan täytyy tuntea joka ikinen päivä kun hän miettii tekemiään kamalia asioita. Kumman tuskaa Timo Soini tuntee? En ole varma, mutta kohta me kaikki kärsimme hänen kanssaan.


Putro taas ei tunne mitään tuskaa eikä selvästi mitään häpeääkään. Samulin kappaleet ovat vierineet tasaista alamäkeä ja aivan näihin päiviin saakka olen kuvitellut, että ainoastaan minua ja Ninaa tämä uusi musiikillinen suuntaus ei voisi vähempää sytyttää. Nyt se on kuitenkin huomattu jossain sanomalehdessäkin. Minulla on kaksijakoisia tunteita. Pitäisikö olla onnellinen kun kerrankin olen “oikeassa” vai surullinen kun olen oikeassa erään 2000-luvun alun huomattavan Raahelaislähtöisen muusikon laadullisesta romahduksesta. A.W.Yrjänänkin olisi pitänyt muuten hajottaa CMX ja tehdä soololevyjä. Jos olette lukeneet Yrjänän päiväkirjaa, voitte seurata kuinka musiikin taso laskee suoraan verrannollisesti asunnon neliöihin.