Hain perjantaina Tarrasheriffiltä Kempeleestä Jopoon sopivat tarrat.

Tänään oli sitten liikuntapäivä kun käytiin keksimässä miten potkukelkoilla pelataan pooloa. Se oli mahdollista eikä edes kauhean vaikeaa, lämmin tuli vaikka pakkanen oli yhä 30 asteen pinnassa.

Aivoriihen tulos.

Englannin kielessä on termi “tall bike“. Se on polkupyörä, joka on tavallisesti koottu liittämättä päällekkäin yksi tai useampi polkupyörä. Historiallisesti tunnetaan jopa ammattikunta, joka käytti näitä korkeita polkupyöriä työssään. Kaasukäyttöiset katulamput piti nimittäin jonkun aina iltaisin sytyttää ja korkean pyörän päältä se oli helpompaa kuin kävellä lampulta toisella tikkaiden kanssa.

Nykyään korkeat pyörät ovat jonkinlaisia kapinahengen symboleita. Niitä voi katsella esimerkiksi B.I.K.E. dokumentissa, jossa New Yorkilaisen Black Label Bicycle Societyn jäsenet harrastavat pyöräturnajaisia. Perinteisesti tällainen pyörä kootaan romuista ja sen korkeus ja rujous korostavat sillä polkevan halveksuntaa kaikkea soveliasta ja tavallista kohtaan. Siinä missä fikseistä on tullut kaupallisia tall bike -pyörien verraton epäkäytännöllisyys on pitänyt ne erossa valtavirtakulttuurista.

Jotakin kertoo sekin, että Suomen kielessä ei mielestäni ole sopivaa käännöstä tall bike -termille. Ehdotankin tall biken kääntämistä tornipyöräksi. Ensinnäkään tall-pitkä -käännös ei sovi sillä pitkä viittaisi horisontaaliseen kokoon. Korkea pyörä tuntuu sekin töksähtävältä. Perinteiset pyörätermithän noudattavat joksenkin periaatetta substantiivi+pyörä: kilpapyörä, maantiepyörä, rahtipyörä. Tämän käytännön vuoksi tornipyörä sopii hyvin suomalaiseen suuhun. Tornihan on korkea rakennelma, kielitoimiston sanakirjan mukaan “rakennus t. sen osa, joka on vaakamittojaan huomattavasti korkeampi; yl. kapea korkea rakennelma”. Tornipyörä olisi siis kapea korkea pyörä, minun mielestäni hyvin kuvaavaa.

Saadakseni tornipyörä-termin yleisempään käyttöön, olen rakentanut oman tornipyöräni. Koska pohjimmiltani olen itsekin vähän kapinallinen, päätin rakentaa kapinallisen hienon tornipyörän. Parin viikon nettipalstojen selaamisen jälkeen onnistuin ostamaan kaksi identtistä Jopoa, jotka hitsasin yhteen tornijopoksi.

Tällä hetkellä pyörä odottelee maalin kuivumista Pattijoella. Ensi viikolla ajattelin kasata sen ajokuntoon ja lähteä kaupungilla rikastamaan suomen kieltä.

Aina toisinaan törmää sen suuntaisiin ajatuksiin, että suomalaista liiketoimintaa pitäisi tukea. Päätin varsin kirjaimellisesti tilata Suomalaiselta kirjan. Kirjan nimellä ei tässä vaiheessa ole väliä, mutta mainittakoon, että kyseessä olin englannin kielinen teos. Tein tilauksen marraskuun alussa. Joulukuussa kävin kyselemässä kirjaa, jonka toimistusajan piti olla viikosta kahteen. Toimitusaika oli muuttunut neljään viikkoon, mutta minulle siitä ei tietenkään tullut mitään viestiä. Päätin odottaa vähän lisää. Tammikuussa kyllästyin ja kävin Suomalaisessa peruuttamassa tilaukseni. Toimitusta lupailtiin nyt tammikuun alkuviikoille, mutta kun en edes enää muistanut kirjan nimeä, en keksinyt juuri syitä odottaa pidempään. Viime viikolla puhelimeeni tuli tekstiviesti, että kirjani on Suomalaisessa ja voisin noutaa sen kolmen viikon sisällä. Aluksi suhtauduin viestiin vittuiluna, mutta paremman yölukemisen puutteessa päätin lopulta käydä noutamassa kirjan.

Suomalaisessa kirjaa ei tietenkään löytynyt tilaushyllystä, sillä olin peruuttanut tilauksen. Kirja oli hyllytetty muiden joukkoon, mutta koska kirjan tiedoissa ei kerrottu asiasanoja tai luokkaa, päädyimme Elisan (minulla on vaikeuksia muistaa kavereiden tyttöystävien nimiä, mutta Suomalaisen myyjän nimen muistan?!) kanssa selailemaan Filosofia-hyllyä. Lopulta joku keksi, että kirja saattaisi olla yläkerran liikkeenjohdon ja yleisen ahneuden hyllyssä. Kirjat eivät tietenkään olleet minkäänlaisessa aakkosjärjestyksessä, mutta siitä huolimatta löysin varsin pian tämän

Se on tilaamani kirja, Ignore Everybody and 39 other keys to creativity. Kannessa on kuitenkin jotain häikkää ja samoin sisällössä. Kirja on Japaninkielinen painos! Onneksi en turhaa odottanut tätä kolmea kuukautta.

Finally received my Bachelor’s Degree! Nina snapped this beautiful portrait of me being awesome.

Pitkästä aikaa lentomatkalla. Menen Helsinkiin käymään koulutuksessa ja toivottavasti keskustelen gradustakin jotain. Oulunsalon lentokentällä on nykyään ihan mukava kahvila, tuoreita eväsleipiä ja vaikka mitä. Myyjä jopa kysyi josko tahtoisin juoda latten tai cappucinon! Tämä voi olla jopa ensimmäinen kerta kun olen saanut Oulunsalon lentokentän kahvilassa ystävällistä palvelua!

Helsingissä sataa kuulemma lunta. Kone on siksi tunnin myöhässä. Olisi pitänyt ottaa aamun ensimmäinen lento, ne koneet seisovat yön yli Oulussa eikä myöhästymisiä tule Helsingin sään vuoksi. Mutta ei se mitään, olen löytänyt Zenin. Mietin kaikkia niitä kurjia sieluja, jotka istuvat junassa seitsemän tuntia eikä tunnin odottelu lentokentällä tunnukaan enää missään.

Käytiin muuten naapurin kanssa eilen Tuiran uimarannalla avannossa. Siellä oli ihan simona porukkaa kun ottaa huomioon, että palvelut ovat luokkaa hikinen vanha luistelukoppi ja aukko jäässä. Häpeällistä, palvelut eivät ole tämän parempia, eihän tällaista kehtaa edes turisteille esitellä! Ja ei, Edenin kylmäallas ei ole sama asia kuin avanto! Oikeassa avannossa on ihan saatanan kylmä ja jo matkalla avantoon kylmä tuuli runnoo kivekset pikku rusinoiksi.

Oulu on maailman paras talvipyöräilijäkaupunki, vaikka kaupunki tahtoisikin muuta väittää. Samaan aikaa Oulu on pohjoisen Skandinavian pääkaupunki vaikkei Suomi edes kuulu Skandinaviaan vaan Fennoskandiaan. Talvipyöräilykaupunkina se on aika samanlainen kuin kaikki muutkin. Pyöräkonekuskit lataa kaikki lumet pyörätelineiden ja pyörien päälle. Kävelyteitä suletellaan, mutta pyörien säilytys kielletään kinosten ulkopuolisella alueella.

Kestohitti kunnossapidolla on siirrellä pyörätelineet niin lähekkäin, ettei niihin saa pyöriä aseteltua kuin pirunnyrkkiin. Tästä olen jo useamman kerran kirjoittanut palautetta. Syynä on tietenkin, ettei kaupungilla ole edes aliurakoitsijoina mitään lapiomiehiä vaan kaikki työt tehdään tehokkaasti pyöräkoneella. Sillä pyöräkoneella jos ei saa telineitä aseteltua niin homma jää tekemättä. Ja työnjohto ilmeisesti lukee palautteen kunnossapidosta jostain vuosiraportista.

Oon aika kauan jo seuraillut Monkey Likes Shiny -blogia, joka löytyy tuolta linkkilistastakin. Siellä aika lahjakas kaveri Jeff rakentelee metallista päräyttäviä vehkeitä, joista yllättävän monet on fillareita. Nyt Jeff tarvitsi uuteen titaaniprojektiin prässiä ja ehdotti, että projektia voisi tukea ostamalla t-paidan, jonka tuotto menee sitten prässin ostamiseen. Minä ainakin tykkään paidoista ja Jeffin projekteista, joten laitoin tilauksen menemään.

Sen lisäksi juhlin opiskelutöiden hetkellistä taukoa aloittamalla oman paitaprojektin. Mulla on kaapissa istunut jo pitkään paitojen painamiseen uv-geelit ja mitä vielä. Aloin sitten valmistelemaan niitä, jos vaikka saisin vielä jonkun omankin paidan tehtyä.

Heräsin tänään jo toista aamua putkeen kaameaan päänsärkyyn. Tuntuu kuin pää painaisi tonnin ja tyyny olisi valettu betonista. Kaikki opiskelustressi on kai pikkuhiljaa purkautumassa – tai sitten työstressi on taas alkamassa. Olen ollut lomalla syyskuusta asti ja suorittanut rästiin jääneitä opintoja pois. Suomen kielen rakenne, English Grammar ja English Phonetics olivat jääneet perusopinnoista aikoinaan suorittamatta ja nyt viimein kahlasin ne läpi. Niiden lisäksi piti tehdä aika turhanlainen viestinnän kurssi Yliopiston Kielikeskukselle. Koska tässäkään ei vielä ollut kauheasti tekemistä, kirjoitin myös seminaarityön, joka on sellanen parikymmensivuinen Gradua edeltävä tutkielma. Vielä yksi kurssi pitäisi suorittaa pois esseen muodossa ja sitä olen nyt viikon kirjoitellut ilman, että olisin saanut paljon näytettävää aikaiseksi. Kaikesta huolimatta, olen tänään päättänyt palauttaa tämän viimeisen esseen ja tiedustella, josko voisin saada kandidaatin paperit.

Internetissä on viimepäivinä neuvoteltu Yksivaihteen neljävuotisjuhlista. Ikävä tosiasia on, että niitä ei voi pitää missään muualla kuin Helsingissä. Tämä on virheellinen julistus jo siinäkin mielessä, että kaksivuotisjuhlat pidettiin Tampereella. Mutta Yksivaihteessa, joka on pääasiassa kuitenkin Helsinkiläistän forumi, ei ole syntynyt pienintäkään kipinää poistua viettämään vuosijuhlaa yhteenkään toiseen kaupunkiin. Minun mielestäni Helsinkiläisillä on kaksi hyvää argumenttia saada pitää bileensä: Siellä on suurin keskittymä harrastajia ja sinne on hyvät yhteydet. Helsingissä on kuitenkin lähes kaikki, lähes aina. Helsinkiläiset ajavat metrolla lähes tapahtumaan kuin tapahtumaan ja jättävät lipunkin maksamatta. Me muut Suomalaiset joudumme ottamaan joka kerta junan tai lentokoneen ja maksamaan siitä ilosta toistasataa euroa. Näitä asioita pohdittuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että argumenttini ovat kaikki virheellisiä. Jos jotain tarpeeksi kiinnostavaa tapahtuu Oulussa niin me saamme tänne varmasti myös Helsinkiläisiä. Emme ehkä kaikkia Helsinkiläisiä, mutta ehkä ne parhaat.

Odotamme nyt kiinnostuneen, mitä Helsinkiläisillä on tarjota vuosijuhliin ja onko meillä tarvetta lähteä niitä katsomaan. Uskon, että meillä on mahdollisuus järjestää varjobileet, jotka haastavat itse päätapahtuman. Oulun eka kriittinen pyöräletka, fillaripiknik, isot yksivaihdeällärit, musaa, pooloa ja goldsprintit. Fiksihipsterin puuhaviikonloppu. Peace.

Tässä videossa, jonka leikkasin vuodenvaihteen viettoa varten, näkyy muuten vähän paremmin millaista Helsingin meiningit parhaimmillaan on:

Ei perkele, heitetäänpä samaan konkurssiin vielä toinenkin video. Presidentinvaalien kunniaiksi Nieminen & Litmanen feat. Paleface: Vaalirahakynytys.

Heipä hei. Vietimme Ninan kanssa vuodenvaihdetta oululaisen kulttuurin kehdossa Pikisaaressa, tarkemmin ottaen Heinäpään Teurastajien salaisessa pääkalloluolassa. Ohjelmassa oli vuoden parhaat ruoat, juomat, harrasteet ja tietenkin ihmiset. Ekaa kertaa tällainen vuodenvaihde, selvästi yksi parhaista. 2012 alkoi sitten pahoinvoinnin merkeissä, george-ilmiötä ihmetellessä.