Oulu on maailman paras talvipyöräilijäkaupunki, vaikka kaupunki tahtoisikin muuta väittää. Samaan aikaa Oulu on pohjoisen Skandinavian pääkaupunki vaikkei Suomi edes kuulu Skandinaviaan vaan Fennoskandiaan. Talvipyöräilykaupunkina se on aika samanlainen kuin kaikki muutkin. Pyöräkonekuskit lataa kaikki lumet pyörätelineiden ja pyörien päälle. Kävelyteitä suletellaan, mutta pyörien säilytys kielletään kinosten ulkopuolisella alueella.

Kestohitti kunnossapidolla on siirrellä pyörätelineet niin lähekkäin, ettei niihin saa pyöriä aseteltua kuin pirunnyrkkiin. Tästä olen jo useamman kerran kirjoittanut palautetta. Syynä on tietenkin, ettei kaupungilla ole edes aliurakoitsijoina mitään lapiomiehiä vaan kaikki työt tehdään tehokkaasti pyöräkoneella. Sillä pyöräkoneella jos ei saa telineitä aseteltua niin homma jää tekemättä. Ja työnjohto ilmeisesti lukee palautteen kunnossapidosta jostain vuosiraportista.

Käytiin tekemässä puolueeton arviointi Oulun parkkihalleista, kaikki oli lähes tyhjiä kello 19:00 illalla. Toivottavasti se Kallioparkki tuo keskustaan paljon uusia autoja! Lidlin parkkihalli keskustassa oli poolomielessä paras ja Stockamannille ei päästy lainkaan sisään. Kaikki parkkihallien sensorit on nykyään niin herkkiä, että ovet avautuu polkupyörällekin.

Oulun keskustassa on Rotuaarin remontin yhteydessä laitettu pyöräparkit uusiksi, toisin sanoen, niitä ei ole lainkaan tarpeeksi siellä missä niitä tarvittaisiin. Nordean edessä on iso läjä telineitä, muttei juuri lainkaan sellaisia palveluita, joihin kukaan kulkisi. Stockmannin edessä taas on päivisin ainakin puolet enemmän pyöriä kuin telineet vetävät. Ja tosiaan, rotuaarin aukiolle pyöriä ei saa enää jättää, joka minun maalaisjärkeni perusteella tarkoittaa, että Bisketin ja Leskisen edessä pyöriä voi pitää, mikäli uskaltaa. Nimittäin ainoa paikka, johon pyörän saa lukittua isollakaan U-lukolla kiinni ovat rotuaarin uusien penkkien käsinojat.

Kaupungin suunnitelmissa on tuoda keskustaankin uusia pyörätelineitä, mutta tämä suunnitelma näyttää yhtä kuolleena syntyneeltä kuin nykyisetkin telineet. Uudet telineet ovat eturengasmallia, johon pyörän kiinni lukitseminen on mahdotonta ilman pitkää ketjua tai vaijeria. Pyörän lukitsemista telineeseenhän suositellaan rungosta, eturenkaasta lukittu pyörä katoaa kahden 15mm mutterin tai yhden pikalukon avauksella. Tämän lisäksi Oulun telineet on mitoitettu 45 senttimetrin väleille, joka on ihan liian tiukka väli käyttöpyörille. Se voi olla käytännöllinen taloyhtiöiden tiloissa esim. talvisäilytyksessä, mutta käytössä pyörät tulevat liian lähelle toisiaan ja telineeseen lukitsemisesta tulee täysin mahdotonta. Alla havainnekuvat Oulun tulevista telineistä, jotka löytyvät Oulun katuympäristön yleissuunnitelmasta.

Tässä Tanskan pyöräilyliiton (The Danish Cyclists Federation) suositus pyörien väliseksi tilaksi telineissä:

Samassa Tanskalaisessa julkaisussa suositellaan myös pyörätelineiden sijoittamista enintään 0-15 metrin päähän palveluista. 100 metriä on enimmäismatka jos pysäköinti on pitkäaikainen. Rotuaarin pyöräilykieltoa voi siis pitää isona keskarina pyöräilijöiden lisäksi myös Rotuaarin liikkeille. Onneksi typeriä sääntöjä ei tarvitse totella. Yleissuunnitelman mukaan keskustan pitkäaikaiset pyöräparkit tullaan muuten sijoittamaan kellaritiloihin.

On taas tullut se aika elämästä kun Soneran sopimus menee katkolle ja murheet alkavat. Soneran määräaikainen sopimuksen päätyttyä lasku vähän pompsahti kun 24.50 euron tarjoushinnasta laajakaistan hinnaksi tulikin 35.19. Tämän lisäksi Soneran Koti TV ja varmuuskopiopalvelut, joita en ole koskaan käyttänyt, muuttuivat erikseen laskutettaviksi. Onneksi selvisin neljän minuutin jonotuksella, matkapuhelinpuolella keskimääräinen vastausaika näytti olevan 17 minuuttia.

Eikä kyllä ihme jos asiakaspalvelussa kestää. Tahtoisin nähdä millainen järjestelmä siellä on asiakastietojen käsittelyyn sillä asiakaspalvelija oli aivan ulalla. Tuntui, että ihan pieneen hommaan kului vartti, jonka jälkeen arvottiin vielä toinen samanmoinen tyhjää. Sitten, kaupan päälle, pyydettiin palauttaamaan tilauksen mukana tulleet päätelaitteet. Olen saanut liittymätilauksen yhteydessä ADSL-modeemin ja digiboksin Soneran Koti-TV palveluun. Puhelun jälkeen aloin miettimään, että laitteiden palauttaminen kuulostaa oudolta ja kävin sitten kaikki Soneralta saamani sopimuspaperit läpi. Missään ei puhuttu laitteiden palauttamisesta, ainoastaan Soneralta saadussa tilausvahvistuksessa sähköpostiin laitteiden hinnoiksi lueteltiin 0e ja 0e. Asiahan alkoi vaivaamaan, joten soitin Soneran asiakaspalveluun ja pyysin asian tarkempaa selvittämistä. Asiakaspalvelija vastasi ongelmaani, että: ”Soneralla pitäisi kyllä laittaa tuollaiset asiat papereihin”. Siis täh, enkö soittanutkaan Soneran asiakaspalveluun. Työntekijä ei ilmeisesti kokenut itseään kovin Soneralaiseksi tänään. ”Kirjaudu sisään soneran omille sivuille ja tee palvelupyyntö”. Siis täh, enkö soittanutkaan asiakaspalveluun? Aika perseestä. Tein sitten palvelupyynnön, mutta tässä vaiheessa täytyy olla realisti sillä asiakaspalveluun lähetettävien sähköisten viestien yhteydessä vastausajaksi mainittiin yksi viikko. Kiitos!

Ainiin. Avasin ekaa kertaa 18 kuukauteen Soneran sähköpostin kun ryhdyin tarkistelemaan sopimusehtoja. Aika yllätys kun laatikossa olikin Soneran postien lisäksi roskapostia. Onkohan Soneralla sopimus jonka roskapostittajan kanssa, johon uudet asiakkaat automaattisesti liitetään, sillä itse en ole koskaan käyttänyt Soneran sähköpostia mihinkään.

Jos mulle tipahtaa sähköpostiin asiakastyytyväisyyskysely jostain tuotteesta tai palvelusta, jota olen oikeasti käyttänyt, vastaan siihen aina. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että vasta tänä vuonna niihin on alettu kiinnittää huomiota. Ensinnä vastasin HTC:n kyselyyn ja ilmaisin tyytymättömyyteni ääliö-kohteluun. Sain pari päivää myöhemmin puhelun, jossa pyydettiin anteeksi ja sattunutta seliteltiin. Olin nimittäin valittanut HTC Desire Z:n ääkkösvaikeuksista ja sain pelkkää paskaa vastaukseksi. Pian kuitenkin ongelma korjattiin päivityksellä ja kyselin sitten miksi ihmeessä asiakaspalvelu ei voinut vain ilmoittaa ongelmaan olevan korjauksen tulossa sen sijaan, että tuhlasi aikaani HTC:n linjauksilla kolmannen osapuolen ohjelmista. Se kuitenkin jäi selvittämättä, miksei tukipyyntöni mennyt heti ruotsin tukihenkilöille, joilla kyseinen ongelma oli tiedossa.

Ja nyt Blue1. Sain vastauksen lähes kuukauden vanhaan asiakaspalautteeseen pari päivää sen jälkeen kun olin vastannut asiakastyytyväisyyskyselyyn. Alunperin valittelin huonoa tiedottamista kun miehistön lepoaikojen vuoksi lento myöhästyi (nyt tiedän, että tämä oli tiedossa jo 19:40 edellisenä iltana) ja vasta aamukuudelta tieto jaksettiin portilla jakaa matkustajien kanssa. Olisin hyvin voinut tulla tuntia myöhemmin kentälle. Kun nyt viimein sain vastauksen alkuperäiseen palautteeseen, jossa valitin huonosta tiedottamisesta, vastaus oli miehistön edellisen lennon saapumisaika. Luetun ymmärtäminen tuottaa siis vaikeuksia. Koska mitään järkevää vastausta en kuitenkaan saa, seuraavalla kerralla tyydyn vittuilemaan.

En lähde minnekään ilman mun sinistä Northfacen lähettilaukkua. En tiedä, miksi sitä sanotaan lähettilaukuksi, mutta arvaan, että koska se etäisesti muistuttaa lähettien käyttämiä laukkuja. Sinne mahtuu paljon tavaraa, jonka raahaaminen (turhaan) ympäri kaupunkia on taas minun pahin helmasyntini. Eilen tulin sitten töistä ja koska aion mennä nyt aamulla työmaalle, mun laukussa oli kypärää ja kameraa ja turvajalkinetta yms. Kämpillä ei ollut mitään aamiaistarvikkeita, jotan kävin lähikaupassa ja pakkasin mun kamat muovikassiin(!!!) Ajattelin, että voin käyttää sitä sitten roskapussina. En ehtinyt edes taluttaa pyörää sataa metriä kun myslipussi meni jo pinnojen väliin ja hajos sinne muovipussiin. Sitten kun työnsin pyörää ovesta sisään, kassi heilahti etupyörän akselin päähän ja yks muna hajos pahvikennoonsa.

Kyllä kauppareissun tavarat täytyy laittaa sinne oikeaan laukkuun ja muovipussit on vain muistutus siitä, millaista helvetissä täytyy olla.

On taas se aika vuodesta, kun ihmiset heräävät talviuniltaan. Kevät siis. Jotkut heräävät talviuniltaan suoraan kesään, sellaista oli ilmassa kun katselin kadulla kävelevien tyttöjen vaatetusta eräänä lauantai-iltana. Arvailujen varaan jäi, oliko takin alla hametta vai ei. Joku valitteli Twitterissä, ettei siedä kevättä+antavia kaula-aukkoja+isoja ryntäitä. Olen samaa mieltä, että isot tissit pitää pitää järkevästi piilossa, mutta tämä voidaan kyllä lukea pelkäksi kateellisen panetteluksi. Minun mielestäni pitää olla tarkkana pukeutumisen suhteen muutenkin: jos on pieni yläosa, täytyy olla peittävä alaosa ja toisin päin. Muuten tulee liian hutsu. (Ja siis minähän pukeudun aina ja kaikkialle pillifarkkuihin, converse all star -tennareihin, mustaan/harmaaseen neuletakkiin ja mustaan/harmaaseen toppiin.) Lisäksi katukuvaan on ilmestynyt myös aika paljon kalsareita, joita kutsutaan myös legginseiksi. En tiedä miten legginsit kirjoitetaan ja taivutetaan virallisesti suomeksi. Leggings – leggingsit vai legginsit? Ihan oikeaa suomeahan olisi kalsarit ja jos haluaa hienostella, niin pitkikset. Vai onko ne silti eri asia? Minun mielestäni kalsarit ja legginsit ovat sillä tavalla sama asia, että niitä ei voi pitää yksin. Eli siis legginsien ja kalsareiden kanssa pitää olla jotain muutakin alaosavaatetta. Legginsien kanssa pitää olla housut, shortsit, hame, mekko tms. ja sama pätee kalsareihin. Sellaisia sinikuviollisia kalsareita kannattaa pitää varmaan vain pitkien housujen alla suojaamassa kylmältä. Tällä hetkellä erityisesti legginsejä näkee pienten pyöreiden lukiolaistyttöjen yllä, joilla on päällään ne lyhyet nahkatakit, jotka eivät todellakaan peitä persettä niin kuin legginsien kanssa kuuluisi. Kaikista pahinta on, jos legginsien takapuolen sauma on alkanut nuhriintua. Tiedättehän, kankaasta alkaa pilkistellä sellaisia valkoisia kumimaisia hapsuja. Tämän lisäksi monista legginseistä kuultaa läpi, jolloin ei tarvitse enää arvaillla, onko teini ostanut alushousunsa H&M:ltä vai Seppälästä. Pahinta ei kuitenkaan ole teinien osallisuus, vaan kun kaikilla naisilla näyttää olevan leggings-ongelma. Kuluneita ja läpinäkyviä legginsejä käyttävät niin akateemiset yliopisto-opiskelijat (vaikka ne college-housutkin on muotia!), viisikymppiset kaupungin työntekijät ja kaikenmaailman johannatukiaiset. Ja siis se ”pitkä” paita ei ole sama asia kuin alaosa!

On myös se aika vuodesta, jolloin akateemiset opiskelijat alkavat juhlia vappua. Kävin juuri kaupassa ja kaljahyllyillä oli kolme isoäänistä poikaa, joista en nähnyt kuin päät ja jotka yrittivät päättää otetaanko Karhua yksi vai kaksi 24 tölkin pakettia. Ajattelin, että mitä vtun amiksia siellä taas on. Maksettuani ostokset ja päästyäni pihalle huomasin edelleen mölyävien poikien haalarit ja tajusin, että nämä amiksethan olivatkin tietoteekkareita, jotka edustivat lajiaan varsin edustavasti. Oltuani Raahen ammattiopiston laskettelureissulla mukana musta tuntuu, että oikeat ammattiopiston oppilaatkin ovat fiksumpia kuin nämä kyseiset akateemiset yliopisto-opiskelijat, jotka eivät siis käy koulua vaan kuuluvat tiedeyhteisöön. Joojoo, ei voi yleistää.

Ihan jännittäviä otsikoita ollut viime aikoina lehdissä. Nokialta uutispommi keskiviikkona, Teemua pommitetaan MM-kisoihin, Povipommi Jordan rajussa kolarissa. Mua ärsyttää tällaiset termit. En tiedä miksi niitä kutsutaan. En löytänyt mistään otsikkoa, jossa jotain räjähtäisi, mutta Elastinen sanoi viikonloppuna radiossa, että huomenna Seinäjoella räjähtää! Eli siis ilmeisesti niillä oli tulossa tosi kova keikka siellä. Löysin kuitenkin myös otsikon, jossa räjähtää-sanaa käytetään sanan varsinaisessa merkityksessä: Piilotettu ydinpommi räjähtää Euroopassa, jos..” (EDIT: tässähän oli myös sana pommi sanan varsinaisessa merkityksessä!) Myös pitkän tähtäimen suunnitelmat on minusta aika epäilyttäviä.

Enkä kyllä tajua miten ikinä pääsen sinne kouluun. Argh. Oon istunu kirjastossa tammikuusta lähtien ja tuntuu koko ajan vain epätoivoisemmalta. Miten ikinä voin muistaa niin paljon asiaa? Tuurillako sinne päästään? Ja sitten taas yritän muistuttaa itseäni, että unelmien eteen on tehtävä töitä. Ja niin minä teen.

Ja koska tää postaus näyttää tosi tylsältä ilman kuvaa, niin laitan yhden Jonin ottaman kuvan meistä. Tästä kuvasta käy ilmi perusvaatetukseni. Niin ja myös Eetun. Englannissa yks tyttö sanoi, että siitä on söpöä kun pukeudutaan samalla tavalla (meillä molemmilla tais olla ne Conversen tennarit), johon Eetu: ”Ei kun Nina vaan pukeutuu tolleen vähän poikamaisesti.” Musta ollaan kuitenkin aika tyylikäs pariskunta, eikös?

Taas yksi julkisuuden henkilö ilmoittaa olleensa koulukiusattu. Julkisuuteen hakeutuminen on hänelle osa terapeuttista prosessia, jossa yksityinen trauma muuttuu yhteiseksi. Kärsimme nyt kaikki Lassin tai Liisan puolesta. Ketäpä ei olisi koulussa kiusattu ja entäpä kiusaajat? Voin vain kuvitella sitä tuskaa, jota kiusaajan täytyy tuntea joka ikinen päivä kun hän miettii tekemiään kamalia asioita. Kumman tuskaa Timo Soini tuntee? En ole varma, mutta kohta me kaikki kärsimme hänen kanssaan.

Putro taas ei tunne mitään tuskaa eikä selvästi mitään häpeääkään. Samulin kappaleet ovat vierineet tasaista alamäkeä ja aivan näihin päiviin saakka olen kuvitellut, että ainoastaan minua ja Ninaa tämä uusi musiikillinen suuntaus ei voisi vähempää sytyttää. Nyt se on kuitenkin huomattu jossain sanomalehdessäkin. Minulla on kaksijakoisia tunteita. Pitäisikö olla onnellinen kun kerrankin olen ”oikeassa” vai surullinen kun olen oikeassa erään 2000-luvun alun huomattavan Raahelaislähtöisen muusikon laadullisesta romahduksesta. A.W.Yrjänänkin olisi pitänyt muuten hajottaa CMX ja tehdä soololevyjä. Jos olette lukeneet Yrjänän päiväkirjaa, voitte seurata kuinka musiikin taso laskee suoraan verrannollisesti asunnon neliöihin.

Uus työsuhdeasunto Helsingin Käpylässä:

Sain myös nimeni Boskaliksen työturvallisuusjulkaisuun. Tai no melkein. Pitäis varmaan laittaa joku vähemmän eksoottinen etunimi – niinkun Ewoud.

olen siis valmis, kiitos kaikille juhlintaan osallistuneille. tehtiin opinnäytetyö rautaruukille, eikä saatu niiltä mitään. tehtiin vitosen arvonen työ (rautaruukin yhteyshenkilökin sanoi, että meidän opinnäyte oli parempi kuin sen gradu), eikä saatu oikein edes kunnon kiitosta. saatiin toki opinnäytetyömme kansitettuna – ja oltais saatu niin monta kuin oltais haluttu. tuskin muutama sata euroa parille optometristille olis kaatanu rautaruukin kokoista lafkaa, puhumattakaan vaikka jostain leffalipuista tai kukkapuskasta. insinööreille kyllä maksetaan. turha tulla sanomaan, ettei osattu pyytää. osattiin ja vielä ihan selvällä suomen kielellä. vaikkei työ ehkä tuota rautaruukille miljoonia, ei niiden tarvinut käyttää omaa työvoimaansa kilpailuttamisen järjestämiseen, vaan pääsivät suoraan valmiiseen pöytään. nooh, työtä oli kyllä mukava tehdä ja jos jotakuta kiinnostaa, se on pdf:nä täällä. niin ja googlellakin löytää ekalta sivulta jos hakee mua (niin siis enhän toki itseäni googlaa koskaan). täytyy vielä erikseen mainita, että sain valmistujaisjuhlassa silmäaseman stipendin, koska olen niin valloittava persoona (lue: aktiivinen, yrittäjähenkinen, työ- ja opiskeluyhteisössä myönteinen ja asioita eteenpäin vievä, optisella alalla myönteinen esikuva, hyvä opintomenestys). parasta ehkä oli, että luokkakaverini sanoi mulle, että oon oikeesti ansainnu sen. eetu kommentoi vaan tuota HYVÄ opintomenestys. niin, en minä opintomenestyksen vuoksi sitä saanutkaan, vaan sen valloittavan persoonani (tiedättehän kaikki sen). oon aina ollu ysin tyttö – tai no, nyt nelosen.

sain viime viikolla huonoa palvelua oulun marimekossa ja parturi-kampaamo sarassa. menin molempiin paikkoihin reklamoimaan. marimekkoon menin viime jouluna lahjaksi saatujen käsipyyhkeiden kanssa, joista kaikista oli normaalikäytössä lähtenyt rivat irti (siis ne joista ne roikkuu naulassa). olin aiemmin ollut sähköpostiyhteydessä marimekon helsingin toimistoon, josta pyydettiin menemään lähimpään marimekkoon. noh, kävelin marimekon tiskille, jossa polkkatukkainen vanhempi naishenkilö paketoi pakettia. kerroin asiani ja kaivoin yhden pyyhkeen esille. ”ei meillä ole noita pyyhkeitä myynnissä, ne on niitä k-kaupasta saatuja kivi-pyyhkeitä! me olemme yksityinen myymälä, ei meillä ole mitään tekemistä noiden kanssa!” kaivoin esiin toisen pyyhkeen, joka oli unikkoa ja kerroin, että siinä pyyhkeessä oli sama ongelma. ”ei meillä ole koskaan ollut tuon väristä unikkoa myynnissä ja sitä paitsi minulla on tässä yhden asiakkaan asia kesken!” pahoittelin ja sanoin etten tiennyt hänellä olleen asiakkaan (koska ketään ei näkynyt kassan lähettyvillä). kerroin, että olin saanut helsingistä neuvon tulla paikalliseen liikkeeseen. tämän jälkeen myyjä pyysi kollegansa paikalle ja pyysi tätä antamaan minulle asiakaspalautusnumeron ja osoitteen, jonne voisin lähettää pyyhkeet. on ihan jännittävää olla välillä itsekin asiakas, kun kohtaa tällaisia tilanteita ja miettii, miten toivoisi itseään kohdeltavan. millä tavalla minä kohtelisin omaa asiakastani? tämäkin täti olisi voinut sanoa heti alkuun, että asiani hoituisi parhaiten lähettämällä pyyhkeet asiakaspalautuksena helsinkiin, koska on kyse kampanjapyyhkeistä.

sarassa taas..noh. kampaaja-asiat on aina vaikeita. kampaaja, jolla kävin, oli erittäin mukava. leikkauksen jälkeen mua alkoi vaivata yksi näkyvä ”kulma” leikkauksessa ja menin seuraavana päivänä takaisin. kerroin asiani ja minulta kysyttiin kenen luona kävin leikkauksessa. kuvailin kampaajan, eikä hän sattunut olemaan sinä päivänä töissä (kummassakaan sarassa, kävin siis kahdessa varta vasten etsimässä kyseistä kampaajaa). kysyttiin voinko tulla seuraavana päivänä, koska yleensä saman kampaajan olisi hyvä hoitaa fiksaukset. ymmärrän tämän – niin meilläkin tehdään. jos asiakas reklamoi, olisi hyvä, jos asiakkaan kanssa aiemmin asioinut optikko hoitaisi reklamaation, koska silloin molemmat tietäisivät asioiden taustan. no, seuraava päivä sattui olemaan valmistujaispäivä ja kerroin tämän kampaajalle. ”millainen fiksaus se on, onko leikkauksessa tullut joku virhe?” sanoin, että kyse ei varsinaisesti ole virheestä vaan pienestä yksityiskohdasta, joka jäi vaivaamaan eikä varmasti olisi vaikea korjata. ”no, kai meidän pitää tehdä se sitten nyt.” selitin mikä mielestäni leikkauksessa on vialla, jonka jälkeen kampaaja oli sitä mieltä, että jos hän leikkaa, hän joutuu ottamaan uudestaan koko leikkauksen hinnan, eli jotain 34 euroa, koska kyseessä ei ole virhe. selitin uudestaan, etten halua uutta mallia, vaan ihan vaan pehmentää sitä tiettyä yhtä kohtaa, ettei näyttäisi siltä, että mulla on potta päässä. sitten kampaaja oli sitä mieltä, että selviän etuhiuksien leikkauksen hinnalla eli 12 eurolla. sanoin, että vaikka sitten niin ja ilmeisesti vaikutin hieman vittuuntuneelta (ja sitä olinkin), koska kahden minuutin saksimisen jälkeen asia oli korjattu, eikä kampaaja perinyt minulta maksua. en kysynyt kampaajalta, mutta jäi mietityttämään, että mikä sitten on ylipäänsä virhe? ja vielä sellainen, joka korjataan ilman maksua? eikö ole kohtuullista, että jos jostain kohdasta leikkaus ei miellytä, voi mennä takaisin ja saada pienen fiksauksen veloituksetta? ymmärrän uuden maksun perimisen, jos olisin ollut tyytymätön malliin, jonka alunperin halusin ja halunnutkin nyt aivan uudenlaisen – eli uuden leikkauksen. olen kyllä ihan varma, että jos olisin löytänyt sen alkuperäisen kampaajan, ei ongelmaa olisi ollut. mutta olipa taas hyvä muistutus siitä, miltä tuntuu olla reklamoiva asiakas. Ja oikeasti mietin kymmeneen kertaan sitä, että kehtaanko mennä takaisin sanomaan asiasta. sitten ajattelin, että itse ainakin haluan, että asiakkaani käyvät valittamassa ongelmista minulle, eivätkä ajattele että paska paikka tuonne en mene enää koskaan. minä ainakin haluan korjata virheeni ja toivon asiakkaan antavan minulle näin uuden mahdollisuuden.

olen ollut töissä koko joulukuun ja joulukauppa käy jo suht kiivaana. meillä on vaan töissä niin suuret näyteikkunat, että ne oikein hohkaa kylmyyttä varsinkin, kun ulkona on -25 astetta lämmintä. tai siis kylmää. olen ihan jäässä koko ajan ja tänäänkin päästyäni kotiin kävin lämpimässä suihkussa, laitoin päälle hupparin, eetun fleecen, olohousut ja kahdet villasukat. sain aleksilta, marikalta ja brucelta lahjaksi kuumavesipullon, joten nykyään nukun kahden kuumavesipullon kanssa (oon nukkunu yhden pullon kanssa jo ainakin kuus vuotta). joskus mulla on vielä lämmitettävä kaurasäkki harteilla, kun meen nukkuun. eipähän ainakaan tuu kylmä. vihaan kylmää. vihaan kylmää kyllä enemmän sisällä kuin ulkona.

oon alkanu kattoa gossip girliä. mulla on kolme sarjaa, joita seuraan: how i met your mother, big bang theory ja good wife. kaikissa näissä sarjoissa oli jostain syystä tauko joskus thanksgivingin aikaan jenkeissä, joten mulla ei ollut mitään katsottavaa. aloin siis kattoa gossip girliä ihan vaan sen takia, että similän jennikin katsoo sitä. tai ainakin joskus katsoi. se oli siis ainoa peruste. nyt oon menossa toisen tuotantokauden kahdeksannessa jaksossa ja alkaa jo hieman kyllästyttää. enkä tajua miten ne ihmiset voi olla joka jaksossa ihastuneita eri tyyppiin.

nykyään on muuten siistiä olla nörtti. ainakin tuntuu siltä. oon nähny paljon näitä oon aika nörtti -lauseella alkavia lauseita. kuten oon aika nörtti, koska istun vieläkin twiittaamassa/facebookaamassa/tässä tai koska aivan ekana aamulla aukaisen tietokoneen ja tsekkaan twiitit/facebookin/sähköpostin ja postaan aamulatteni kuvan kaikkien näkyville ja merkkaan kahvilan foursquareen. en oikeesti ees tiiä miten nuo toimii eli että onko noissa lauseissa edes järkeä. mutta pointti on, että maailma on unohtamassa ne oikeat nörtit, jotka hikisenä hakkaa wowia, juo limsaa ja syö grandiosa-pitsaa, koska eivät jaksa lähteä hakemaan tuoretta lähipitseriasta. toisaalta on myös huolestuttavaa, jos on siistiä, että laittaa tietokoneen päälle aamulla ensimmäisenä. hmm. minä laitan aamuisin ensimmäisenä valot päälle vaatekomeroon.

oon muuten kohta vieraillut kaikilla oulun kaupungin erikoislääkäreillä. viimeisimpänä nenä-, korva- ja kurkkulääkäri. tammi-helmikuussa meen sitte nielurisaleikkaukseen. olkaa terveitä ja pysykää terveinä, ei oo kivaa olla sairas, vaikkei ookaan kovin sairas. ainakaan vielä ja toivottavasti ei koskaan.

kerronpa tässä, että rainbow’n salmiakit on hyviä! ei ihme, sillä ne tekee halva. tässäkin tapauksessa täytyy muistaa, ettei passaa tuomita ulkokuoren perusteella.

Tietooni on tullut mutkan kautta, että hyvät ystäväni Jarkko ”valittava DJ” Orava ja Joni ”Jorma” Tyni ovat olleet viettämässä iltaa Stepan ja Tiskijukkapekan seurassa. Kumpikaan ei ole kuitenkaan maininnut tapahtumasta juuri halaistua sanaa. Jarkon kohdalla sen ymmärrän, sillä Jarkon otsalohkossa tapahtuneiden muutosten vuoksi Jarkko kykenee enää ilmaisemaan itseään negatiivisten tunteiden kautta. Jonin vaikenemista en voi ymmärtää ja voinkin vain päätellä, että illan kuluessa on tapahtunut jotain kamalaa, jota nyt yritetään peitellä. Oliko mukana ehkä viideskin henkilö – epäonninen prostituoitu, joka päätyi Lapaluodon satama-altaaseen? Mielikuvitukseni laukkaa kuin Iltalehden assarilla ennen uutta Tuksu-juttua.