Viimeinen yksikkö lähti työmaalta. Työt ovat nyt sitten paperihommia lukuunottamatta ohi.

Heräsin pirunmoiseen päänsärkyyn tänä aamuna (btw. eilen aamulla, olen hidas postaaja). Ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan, samankaltainen olo lienee odotettavissa myös seuraavana aamuna (ei ollut niin paha).

Työ on kyllä perkelee tappavaa hommaa jos istuu pelkän tietokoneen ääressä. Tietokonepöytäkin on sellainen konekirjoituskoneelle suunniteltu teräväsärmäinen, joka leikkaisi ranteet auki, jollen olisi reunaan vetänyt ilmastointiteippiä. Meillä on kansainvälinen “turvallisuusosoite”, jonne voi lähettää sähköpostia työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Pistin sinne mailia, että aika kurjat on oltavat monissa projektitoimistoissa ja vähän epäreilua kun varmasti päätoimistolla sihteereillä on kaiken maailman ergonomiavempeleet ja meillähän ei ole muuta eroa kuin ne neljä tuntia, jonka verran enemmän teen päivässä töitä omassa “työpisteessäni”. Monet meistä kulkee vaan projektitoimistosta toiseen ja jos jokaisessa niistä on työpisteet yhtä perseestä niin aika rikkinäisiä kavereita ollaan viisikymppisinä.

Ja sekin vielä, että koskaan ei ehdi harrastaa liikuntaa. Ekana pakolla istutaan töissä 12 tuntia päivässä ja sitten pitää lähteä työporukalla kaljalle. Mulla alkaa parissa viikossa sosiaalisuusvarannot olla tapissa tällaisella meiningillä. Sunnuntaina on vaan ihana pyöräillä ilman ketään muita ja shoppailla vaikka sarjiksia. En ole vieläkään löytänyt hyvää kirjakauppaa täältä, mutta sarjiskauppoja on kaksikin.