Kuuntelin mun rakasta suomirock-kokoelmaa yksin toimistolla. Noitalinna Huraa! pärähti soimaan ja jouduin etsimään PMMP:n version pikkuveljestä heti netistä. Suomalainen musiikki on mennyt aivan anaalisen tarkaksi mikseripöydän takana viilailuksi. Toki Jori Sjöroos on taitava veikko ja sillä on loistava oma soundi, mutta sellaisen heleän ja ehkä epävireisenkin (vitustako tietäisin kun minulla ei ole sävelkorvaa) soundin vuoksi vanha Zen Café, vanha CMX, vanha Neljä Ruusua, Tuomas Henrik jne herättää vielä jonkinlaisia tunteita. Veikkaanpa, että moni PMMP:n pikkuveliversiota kuunnellut jossain syvällä kuulee sen Noitalinna Huraa!:n version kappaleesta sitä edes tajuamatta.