Oon vähän kyrpiintynyt mun töihin täällä Englannissa. Täällä on täysin mahdotonta saada mitään aikaan. Olen joutunut johtajien vallantavoittelun uhriksi. Olen mukana kahden yrityksen yhteistyöprojektissa, jossa tarkoituksena on upottaa merenpohjaan 1.8 kilometriä pitkä vedenpuhdistamon poistoputki. Meidän yritys kaivaa sille putkelle paikan ja toinen yritys kokoaa putken ja upottaa sen paikoilleen. Mun tehtävä on valvoa työturvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja laatua. Siinä on suunnilleen 300% enemmän työtehtäviä kuin kenelläkään muulla. Tottakai kaikkien pitää jokapäiväisessä työssään huomioida kaikki nuo asiat, mutta minun vastuullani on lopulta tehdä kaikesta paperi, joka sen todistaa.

Esimerkki: Pekka tahtoo varmistaa, että jos joku putoaa korkealta paikalta, Pekka ei joudu siitä vaikeuksiin. Pekka käskee minua tekemään aiheesta toolbox-kokouksen. Tämän lisäksi pitää tarkastaa, että putoamissuojavälineet ovat kunnossa ja selvittää mitä paikallinen lainsäädäntö aiheesta sanoo. Lyhytkestoista ajattelua tässä edustaa se, että Pekka ei halua selvittää miten korkealla paikalla työskentelyä voitaisiin vähentää tai työtapoja parantaa. Pääasia on, että hommat tehdään lain mukaan eikä tuotanto mainittavasti kärsi. Projektille ei saa aiheutua mainittavia kuluja. Toolbox-kokouksessa jutellaan pehmoisia ja heitän jonkun nippelitiedon, jonka olen sattunut jostain lukemaan. Sitten tehdään paperi jossa on kaikkien nimi ja allekirjoitus. Tällä varmistetaan, että kaikkien olisi pitänyt tietää olla putoamatta jostain korkealta.

Mitä tälle paperille sitten tapahtuu? Noh, jossain toisessa projektissa se skannataan ja alkuperäinen menee kansioon. Skannattu paperi menee projektin palvelimelle. Meillä on kuitenkin yhteistyöprojekti eikä varsinaista palvelinta. Yhteistyöyritys laittoi oman serverinsä pieneen nurkkahuoneeseen satamatoimiston yhteydessä. Meidän toimisto on 100 metrin päässä kaikkien puhelin- ja sähköjohtojen ulottumattomissa. Serverissä ei ole edes varavirtalähdettä tai varmuuskopiointia – todennäköisesti kuka tahansa yhteistyöyrityksen verkosta pääsee sen tiedostoihin käsiksi. Jotkin tuotannon luvut eivät saisi päätyä meidän firman ulkopuolelle, joten todennäköisesti niitä ei tuolle serverille voi koskaan laittaa. Eipä sillä väliä kun kukaan ei jaksa 100 metriä kannettava kainalossa joka päivä kävellä siirtämään tiedostoja siihen matolaatikkoon. Meidän oma yritys on viimevuosien aikana suunnitellut ns. portaalia, johon kuka tahansa missä tahansa voi kirjautua sisään ja tutkiskella eri projektien tiedostoja. Luonnollisesti pitää olla erilaisia lupia ja käyttäjätunnuksia. Pitää myös tehdä VPN-yhteys Hollannissa olevaan palvelimeen. Ja yhteyden voi ottaa vain omalla kannettavallaan. Ei ole esim. mahdollista keksiä jossain kentällä tarvitsevansa jotain tietoa ja etsiä sen kätevällä mobiililaitteella. VPN-tunnelointi katkaisee myös kaikki paikallisverkkoyhteydet, joten esim. omaan verkkotulostimeen tai skanneriin ei saa yhteyttä. Ei ole siis mahdollista suoraan skannata materiaalia ja siirtää sitä portaaliin. Tai tiedostonsiirtoa odotellessa skannata materiaalia. Pitäisi olla USB-piuhan päässä. Naureskelin vielä vuosi sitten kun jokainen vanha patu kantoi omaa monitoimitulostinta mukanaan.

No oletetaan, että laitan nyt tämän lapun paremman varmuuskopioinnin puutteessa portaaliin. Meidän toimistossa on pelkkiä mobiiliyhteyksiä, joten parasta toivoa tiedosto ei ole turhan iso tai että kukaan muu ei yritä ladata materiaalia yhtä aikaan. Kun tiedosto on sitten perillä, se pitäis saada oikeaan kansioon. Portaali perustuu Microsoftin Sharepoint(tm) härdelliin, jossa on kohtalaisen raskas java-kikkura esittämässä portaalin kansiorakennetta. Oikeastaan Sharepoint toimii aika nopeasti jos käyttää Firefoxia, mutta Internet Explorer on ainoa portaalin tukema selain. Juuri tämä kansiorakennekikkura ei toimi kuin Explorerilla. Jokaisen kansion avaaminen kestää 30 sekunnista minuuttiin. Jos dokumenttini kohde on kolmannessa alikansiossa sen siirtämiseen ei todellakaan kulu 90 sekunnista kolmeen minuuttiin – kukaan ei pysty keskittymään tiedoston siirtämiseen niin pitkäksi aikaa. Todennäköisesti tiedosto on paikoillaan viiden minuutin kuluttua jos VPN-yhteys ei katkea välillä. Todennäköisesti pomolla on jotain asiaa tai joku pieni tehtävä joka odotellessa täytyy hoitaa. Kun tiedosto on sitten paikoilaan sille pitää vielä antaa oikeudet. Asiakirjavastaavana minä olen projektin ainoa virallisesti näiden tiedostojen oikeuksia hoitava henkilö. Ennen kuin minä olen oikeudet antanut, ei yksikään kenenkään lataama tiedosto tule muiden nähtäväksi. Oikeastaan minun pitäisi siis lukea jokainen portaaliin ladattu asiakirja. Onneksi tämän homman hoitamiseksi on nopeampi keino, eli taulukossa editointi, jossa saatan hyväksyä tiedostoja lukematta vaikka sata asiakirjaa. Loistavaa kunhan jokainen lataa vain aitoja ja oikeita dokumentteja portaaliin. Latasin muuten viime torstaina portaaliin 54 asiakirjaa, puolet ei ole vieläkään oikeassa kansiossa eikä niitä siksi voi hyväksyä eikä niihin siksi pääse kukaan muu käsiksi.

Olen ollut yhteydessä meidän IT-tukeen Hollannissa portaalin mahdottomista ominaisuuksista. Kukaan ei tunnu käsittävän, että täällä kentällä kellään ei ole laajakaistaa emmekä ole 312 kilometrin säteellä portaalin palvelimesta toisin kuin jokainen Hollannissa. Tällä hetkellä puolet työajastani valuu hukkaan koska projektipäällikkö kerää pisteitä portaalin käyttämisellä. Ei saa käsittää väärin, olen 99% sitä mieltä, että portaali on tulevaisuus ja jonkun pitää kehittää sitä eteenpäin, mutta meille portaali on ihan turha kikkare. Kaiken lisäksi portaalin tiedostorakennetta ei pysty muokkaamaan ja meillä on nyt kolme tiedostorakennetta – ideaali, portaali ja paperimalli. Paperimalli on se, jota en ole vielä edes ehtinyt käyttämään.

Ainiin. Ja nyt sain sähköpostia meidän yhteistyökumppanin projektipäälliköltä, joka on tavallaan myös minun esimieheni. Minun pitäisi toimittaa sille joku tiedosto, jonka se on suunnitellut toimittavansa asiakkaalle huomenna koska ylihuomenna on joku kokous, johon se kuukausi sitten lupasi toimittavansa sen asiakirjan. Toivottavasti sillä on ollut yhtä kiire kuin minulla ja se siksi ei ole muistanut aikaisemmin sitä dokumenttia.

Ninan pikkuveljet ovat muuten suuttuneet minulle kun olen julkisesti arvostellut muutamaa viimeaikojen ajattelematonta tempausta. Nina on huolestunut kun ei voida olla kaikki kavereita. En tiedä onko kaikki stressi ja vittuuntuminen aiheuttanut mun tunneälylle jonkinlaisen rampautumisen, mutta mielestäni en ollut NIIN ilkeä. Olisinpa palveluammatissa niin voisin purkaa kaikki patoutumat vaan asiakkaisiin…

Tein sitten tollasen julisteen meidän ruoppaajan kavereille. Otin pohjaksi vanhan sota-ajan propagandajulisteen. Odotan kiitoskirjestä emoyhtiöltä, jonka tunnarin laitoin kypärän otsaan. Eipä siinä, tunnen vain yhden Hollantilaisen joka osaa sanoa, mitä tuossa lukee.