meillä on kaikkea uutta: uusi hieno taulu, jossa pyörää ajava mies näyttää eetun pettymykseksi ehkä hieman liikaa otolta, uudet ikkunat, joissa on sälekaihtimet (!), uusi eetun tekemä vaatekomeron kaappi, jonka laatikoissa on vetimet ja mikä parasta, mulla on uus laukku mhannin theodore. eetu osti sen mulle valmistujaislahjaksi ja se on todella tilava ja ihana. näin tuollaisen yhdellä asiakkaalla ja siitä se ajatus sitten lähti. ainoa huono puoli laukussa on hieman ohut kantohihna, joten jos kuljettaa mukana on paljon tavaraa pitkän aikaa, alkaa olkapäätä ikävästi painaa.

sain valmistujaislahjaksi myös perinteisen hiihtotavan sukset. tarkemmin sanottuna peltosen nanogripit, joita olen käynyt testaamassa tuossa tuiranpuiston 1,1 kilometrin pituisella ladulla. ensimmäisellä kerralla hiihdin tunnissa 6,6 kilometriä ja sanotaanko näin, että pitoa ei ainakaan puuttunut. toisella kerralla alkoi luistaa jo hieman paremmin ja hiihdin tunnissa 7,7 kilometriä. edelleenkin saa hieman pukkia alamäkiin ja varoa, ettei muuta painopistettä alamäessä, koska silloin on vaarana lentää nenälleen. ei tuossa tuiranpuistossa kyllä mitään hirmuisia nousuja tai laskuja olekaan.. perinteisen hiihtotavan tekniikassakin olisi varmasti hiottavaa, sillä oon hiihtäny pertsaa viimeksi joskus ekaluokalla. en tiiä kuinka kovaa tuota pertsaa voi hiihtää, kun 7,7 kilometriä tunnissa tuntuu aika vähältä. no, tänä talvena oon hiihtänyt yhteensä noin 40 kilometriä, siitä on hyvä jatkaa. ärsyttää muuten ihmiset, jotka kävelee hiihtoladulla (ja taluttaa koiraa, joka seisoo ladun toisella puolella ja näin virittää talutushihnansa ansaksi hiihtäjärukalle). argh! varsinkin, kun vieressä kulkee myös kevyen liikenteen väylä. mistähän se johtuu, että hiihto on niin keski-ikäisten ihmisten laji. raahessa ei tuu koskaan ketään oman ikäisiä vastaan, kun käy hiihtolenkillä hiihtomajan maastossa, nuorimmat on varmaan jotain nelikymppisiä. hiihto on niin hyvä harrastus, kun se kuormittaa sekä jalkoja että käsiä (ja varsinkin naisille tärkeitä alueita kuten käsien ojentajia ja pakaroita), eikä rasita niveliä toisin kuin vaikka juoksu. onko oikeasti niin, että koulun liikuntatunnit on pilanneet hiihdon maineen? oon aina tykänny hiihtää, koska se on niitä harvoja urheilulajeja, jossa oon ihan hyvä. ekallakin taisin tulla koulun hiihtokilpailuissa toiseksi ekaluokkalaisten sarjassa heti ullan jälkeen.

oli kiva viikonloppu, käytiin kauppurissa syömässä, never grow oldissa kavereiden kanssa ja juoksemassa. never grow oldin vessajonossa joku poika kommentoi mun otsista ”hieno ohtatukka” ja sanoin, ettei oo läheskään niin hieno kuin sulla. ”eiku oikeesti, pidä toi.” sitten se kertoi mulle jutun kuinka joku ruhtinas oli ennen vanhaan kuollut ruokapöytään, koska sen virtsarakko halkesi. mutta otsatukasta tuli mieleeni, että michelle williams on mun uus tukkaidoli.

juoksemisessa yhdistettiin hyöty ja huvi. juostiin nimittäin käymään marikalla, aleksilla ja malenalla (aka bruce) kylässä katomassa uutta asuntoa ja eetu autto aleksia netin kanssa. täytyy vaan sanoa, että melkeen iski vauvakuume, kun se malena oli niin ihana ja iloinen tyttö. onneksi muistin pestä kädet vierailun jälkeen, niin ei tarvitse pelätä sitä kuumetta. lisäksi syön aika paljon d-vitamiinia, joten senkin pitäisi auttaa. toivottavasti.

olipa kerran uusi vuosi ja aleksi oli päissään

Etsin kyllä kuvaa Johanneksesta ja löysin tämän Aleksin. Aleksin ja Marikan luo on muuttanut sellainen sohvasurffari. Se asuu niiden luona kunnes se kyllästyy ja sitten se vaihtaa bunkkaamaan joidenkin muiden kavereiden sohvalle. Tämä kaveri on vaan sellaista tyyppiä, joka saattaa lösähtää sun kämppääs pariksi kymmeneksi vuodeksi eikä välttämättä edes muuttamalla putoa kyydistä. Eipä siinä mitään, ihan mukavalta tyypiltähän tuo vaikuttaa sellaisella koiranpentuasteikolla mitattuna. Muilla asteikoilla lähes riippuvuutta lähentelevä kakkiminen ihmisten ja esineiden päälle pudottais pisteitä aika rajusti. Mä oon täällä ulkomailla, joten en ole kauheasti tähän Bruceen päässyt tutustumaan, mutta kuulen, että kohta ois uuden nimen paljastamisen aika. Vanhassa nimessä oli ilmeisesti sellainen perustavaa laatua oleva vika, että tästä lähetyksestä oli jäänyt munat matkasta. Syytän Aleksia huolimattomasti hoidetusta työstä, vaikka ei kai tässä kenelläkään ole mitään sanomista siihen, että jokainen on vähän hurmaantunut tästä uudesta succubuksesta.

Bruce Asterix. Kukaan ei varmaan väitä vastaan, että Bruce Williksen naispuolinen vastine on Demi Moore. Asterix on vähän vaikeampi. Korvaisin Asterixin naispuolisella sarjakuvasankarilla ja kun Tank Girl on vähän huono nimi kun väliviivattomia yhdysnimiä ei enää sallita, ehdottaisin Barbarellaa. Siinä on vähän eksotiikkaa eikä se ole aakkosissakaan kaukana. Niin, että olen kyllä vähän pettynyt jollei asiapaperinimeksi tule Demi Barbarellaa.