Musiikkia Tanskasta.

Voisin kuunnella vaikka kuinka kauan tätä.

Tää Facebook-video saattaa toimia tai sitten ei. Vimeo koodaa saman videon ehkä huomisaamuksi. Jos nyt kuitenkin näet jotain niin kyseessähän on tietenkin mun kotimatka Borénin kanssa helsinkiläisestä ravintola Kannaksesta kohti Kalliota.

Musat on tuolta Neon Goldin blogista bongattu the Milkin (All I wanted was) Danger

Mä varmaan joudun poistaan tään kohta koska tunnen niin kamalia omantunnon tuskia tekijänoikeuksien vuoksi, mutta sitä ennen mun ”homage” pohjoissuomalaiselle räpille ja Rytmikellarille sekä viime lauantaille. Joskus vielä opin kuvaan ja leikkaan ja silloin nauran näille kurjille jutuille.

Tää on kuvattu Nikon D90:llä ja Tokinan laajakulmaobjektiivilla.

EDIT:
Jatkanpa hieman tuota lauantai-juttua. Me oltiin siis jo hyvissä ajoin suunniteltu Ninan kanssa, että mennään Rytmikellariin kattoon Stepaa. Nyt sattui niin hyvin, että mun vanhemmat oli Italiassa käymässä ja saatiin siis rauhassa viettää viikonloppu meillä kotona. Yhtäkkiä Otto ja Mattikin päätti ajaa Oulusta Haaparannan nuuskareissun jatkoksi keikkaa kattoon. Ja ainakaan Matti ei edes tiennyt tässä vaiheessa, että ne pääsis meille yöksi. Aikamoista heittäytymistä. Toisaalta ne eksyi matkalla Oulusta Raaheen, joten heittäytyä voi joskus vääriinkin paikkoihin. Matti harrasti myöhemmin myös rytmikellarissa heittäytymistä kun kellarin ovesta painalsi sisään joukkio keski-ikäisiä herrasmiehiä, joista yksi kailotti isoon ääneen ”täältä saa varmaan sitä pilveä – tekisipä mieli pilveä!” Matti kuvitteli, että tässä on nyt sellainen päihdepoliittisen keskustelun paikka ja joutui naiiviuttaan tilanteeseen jossa keski-ikäinen Raahelainen rautaruukin nosturikuski (tai mikä lie) yritti puristaa Matista huumeita.

Kaikki muut paitsi minä ja Nina oli ihan perkeleen päissään. Eikun… minäkin olin päissään, Nina oli ainoa, joka ei ollut. Tarjosin Arelle ja Stepalle viinaa, meidän kamut ei ois tarvinnut enää yhtään viinaa. Matilla ja Otolla oli aamulla nimittäin kamala krapula – mun herkullinen aamiaismunakas ei oikein uponnut. Pannarikaan ei lähes kelvannut. Ninan Joni-veli taas oli yöllä toimitettu kellarista pihalle ja kotiin päästyään se oli yrittänyt kirveen kanssa ovesta sisään.

Että näin. Mä taas sain promoottorilta pyynnön kuvata lisää keikkoja, jonka mielelläni tekisinkin kunhan ne on hyviä keikkoja. Ja siellä on bikinityttöjä. Tai edes tyttöjä.

Eipä muuten paljon netissä pyöri enää videoita, jotka ois kuvannut jollain muulla kuin järjestelmäkameralla. Ne on nyt pyyhkäisseet monipuolisuudessa tavallisten videoräikkien edelle kun objektiivivalikoima on niin hurjan paljon parempi ja HD-videokuvaus melkein kaikissa. Mäkin olen vähän kattelut tuota D7000-runkoa, mutta ehkä se ei vielä ole tarpeeksi hyvä. 60fps kuvaus pitäis olla… Harmittaa kun Canon taitaa olla näissä vähän edellä ja itse olen pistänyt kaikki rahani tähän nikonilaisuuteen.

Hieno uus musiikkivideo Suomesta – molemmilla ymmärrettävillä tavoilla. Freepoint Crew ja FIN.

On muuten mennyt hyvin alkuviikko täällä Helsingissä. Eilen väsytti vaan vitusti kun piti herätä niin aikasin, mutta nyt menee aika tykillä hommat eteenpäin. Ei mennyt edes tuntia enää 11km työmatkaan, mutta huomasin, että fillari ei kestäkään täysillä ajoa. Lamppu ja ohjaustanko vähän irtos ja vedin loppumatkan kohti maata sojottavalla tangolla ja ajovalolla. Vähän niinku konepelti pystyssä siis.

… ollaan Ninan kanssa käyty 45 Specialissa katsomassa Junkus Minoria

Junkus Minor from eetu pajala on Vimeo.

Käytiin myös Kauppuri 5:ssä ja minä yritin syödä Triplateurastajan. En kyennyt. Henkilökunta oli ystävällistä ja tarjosi mm. annoksen lämmittämistä mikrossa sekä kotipakettia. Meillä kun ei ole muita possuja kuin minä, jätin mahdollisuuden käyttämättä. Silti meni yöunet ruokaa sulatellessa! Kannattaa siis nauttia teurastaja jo aamuvarhaisella

Palatessa oli ihan saatanan kylmä kun olin pukeutunut niin vitun muodikkaasti. Ninalla ei kuulemma ollut, tässä Ninan tyylinäyte järkevästä pukeutumisesta, pakkanen noin 25 astetta kun ottaa mukaan tuulen hyytävyyden:

Oon myös käyttänyt järkyttäviä määriä aikaa vaatehuoneen uuden hyllykön rakentamiseen:

Ja tehnyt todella mielekkäitäkin juttuja, eli maalaillut aikasemmin rakentamani fillarin runkoa. Naissuhteilla pääsin taas ammattikoululle hiekkapuhaltamaan rungon. Helpottaa kummasti maalaamista kun maali tarttuukin runkoon kunnolla:

Maali on Hammerite vasaralakkaa, joka ei varmasti kuivana enää noin paljon kiiltele, mutta pinta on kyllä mukavan näköinen. Laimensin maalia vain pikkutilkalla mineraalitärpättiä ja levitin telalla. Tela on vasaralakalle mun kokemuksen mukaan paras tapa levittää jos haluaa tasaisen pinnan, johon syntyy myös yhteinäinen vasaralakkakuvio.

Fresh Fixie vid from Oulu. Plenty of groin footage.

en suosittele herkkahermoisille.

M.I.A, Born Free from ROMAIN-GAVRAS on Vimeo.