Sepellä lähti auto lapasesta. Käytiin kattoon Ninan kanssa jotain kummaa tapahtumaa, jossa ajeltiin autoilla ympyrää, välillä ihan vaan paikallaan. Ilmeisesti tuollainen 150 heppanen mopoauto ei ollutkaan mukulakivillä se kaikkein paras vehe. Sebastien ajoi kai aitaan ja joku näytöskuski meinasi viedä ääni- ja kuvamiesten piuhat mukanaan.

Lauantaina käytiin puistopiknikillä, jossa Laurin kanssa tyyppäiltiin jopoa ja ajeltiin lopulta fillareilla Kalasatamaan Bermudakonteille katsomaan kun amerikkalaiset tanssi elektrodiskon tahtiin.

Ja sitten muutama kuva, jotka otin kännykällä pitkin viikonloppua:

Vanmoof pyörän rungosta bongattu tarra: ”…when locked to a steady object it is unbeatable like Batman.”

Amerikkalaisissa autoissa eivät edes lukot ole kovin hyviä. Joku oli lisännyt kuskin oveen riippulukon.

Kiasman ARS11-näyttelystä bongattua. Tällä miehellä on lähes savolainen huumorintaju.

Loput kuvat viikolta. Oltiin tosiaan eilen uimassa ja se oli kivaa. Päätettiin ottaa ”disembodied hands” -kuva Tapon pyörästä. Joessa oli vähän humusta liikkeellä ja se värjäs kaikki ihokarvat ruosteenpunaisiksi. Yllättäen Nina oli meistä karvaisin. Harhar. Oulussa on ollut ihan , kuuma koko viikonlopun ja sen huomaa menosta. Vielä kun pääsis tänään hakkaan palloa en voisi pyytää juuri enempää.

Viime lauantai oli hurja. Aamulla ajoin bussilla Pattijoelle. Pikavuorollakin voi ihan hyvin ajaa kunhan ottaa fillarin mukaan. Silloin ei haittaa vaikka pysäkit eivät täsmälleen menekään kohdilleen. Kotona oli varsin tavallista meininkiä, päivittelin tietokonetta ja Tomtomia. Kävin myös katsomassa kun isä ja isoisä kaatoivat vanhoja puita ennen kuin tuuli ehtii sen tehdä. Isä löysi moottorisahaa apuna käyttäen isoisän koivun juurelle jättämän rautalankakerän. Sitä oli sitten jokunen kierros laipan ympärillä.

Meillä on tulossa Toukokuussa iso Tervosten sukujuhla Tervosten vanhalla sukutilalla, Ojalassa. Ehdotin äidille tansseja meidän uudessa hallissa ja aluksi se innoistuikin. Seuraavana päivänä tuli sitten tekstiviesti, että liian suuri vaiva. Jotku ei vaan jaksa juhlia. Mullakin on ollut paljon juhlajaksamisongelmia. Herään aina viikolla aikasin ja viikonloppuiltoinakin alkaa nukuttamaan jo kymmenen maissa. Muutenkaan ei ole juuri muuta paikkaa, jossa käydä kuin baarit. Grillikautta odotan innolla.

Kauppuri 5:een oli tullut erä 32% skottiolutta, jota olin varannut pullon. Päätin sitten bussimatkalla, että tämä ois hyvä päivä sen nauttimiseen. Suunnittelin pullon jakamista Ninan pikkuveljen kanssa, mutta ehkä kaikkien osallisten onneksi bongattiin salinraikas Mikko meille seuraksi. Suosittelen kyllä kokeilemaan Brewdog Tactical Nuclear Penquinia jos siihen vain mahdollisuuden saa. Aika öljyinen olut, paloöljy tai lamppuöljy kuvaa hyvin sitä tunnetta. Makua on hankalampi kuvailla.

Päätettiin lopulta lähteä jatkamaan iltaa Suomen Tuiraan ja Leskisen uuteen haaraan Parkkiseen. Matkalla piti kuitenkin pistäytyä meillä, joka oli monessa mielessä onnekasta. Meidän naapurista nimittäin kuului kovaäänistä illanviettoa ja kun itsekin olen iltoja tullut viettäneeksi, meinasin morjenstaa. Ovikellon soittaminen sai aikaan hiljaisuuden, jollaiseen vain odottamaton ovikellon soiminen rauhallisessa taloyhtiössä kesken bileiden voi tuottaa. Onneksi kenenkään lapsella ei ollut synttäreitä vaan naapurissa vietettiin työkavereiden kesken Beach Partya. Hiekka puuttui, mutta tarjoilut oli oikein hyvät. Meidän viimeiset kotibileet on ollut Nina valmistujaiset ja kun asiaa miettii, niistä on jo liian kauan. Haluan kotibileet sillä niissä on aina halpaa juomista ja ruokaa, silloinkin kun itse järjestää.

Laitan kuvia menoista kunhan pääsen takaisin Ouluun.

Helsingissä ollaan laitettu Hanneksen kanssa romanttisesti illallista ja juotu herkullisia tuopillisia tanskalaisia oluita Hilpeässä Hauessa. Käytiin myös Musta Kissa -nimisessä baarilaitoksessa, joka edelliskerrasta (joka oli varsin hyvä kerta) poiketen oli täytetty keski-ikävillä ihmisillä. Kiva paikka jos jotain pientä baaria etsii Kalliosta. Keskivertoa parempi olutlista.

Keskiviikkona kävin myös katsomassa Helsingin pooloja ja vitutus ja turhautuminen olivat päällimmäisiä tunteita. Saatoin avautua Ninalle irkissä. Ärsytti pelata pyörällä jossa on järkyttävät välitykset ja bullhorni, mutta minkäs teet. Ei ollut seuramiesolokaan. Yksivaihde on jo aika rajusti jakautunut kavereihin joilla on ja niihin joilla ei ole. Oon myös huomannut, että kavereiden taidoissa on tullut raaka pudotus ja foorumilla kysellään yhä kiihtyvään tahtiin ihan perusasioita – sellaisia joihin löytyy vastaus järjellä ja Googlella. Helsingin sanomat ei ollut tarpeeksi oikeassa kun ne uutisoi, että osa yläasteelaisista ei opi kirjoittamaan.

Perjantaina vien Fujin takaisin Ouluun ja kun lennän takaisin, lennän Langsterin kanssa. Langster on jo todistanut itsensä Englannissa. Ehkä välityksetkin sopii paremmin näihin mäkiin vaikka jalat on nyt kyllä aika hyvin tottunut. Yhtään mäkee en ole kävellyt.

EDIT, kuvat:

Mä varmaan joudun poistaan tään kohta koska tunnen niin kamalia omantunnon tuskia tekijänoikeuksien vuoksi, mutta sitä ennen mun ”homage” pohjoissuomalaiselle räpille ja Rytmikellarille sekä viime lauantaille. Joskus vielä opin kuvaan ja leikkaan ja silloin nauran näille kurjille jutuille.

Tää on kuvattu Nikon D90:llä ja Tokinan laajakulmaobjektiivilla.

EDIT:
Jatkanpa hieman tuota lauantai-juttua. Me oltiin siis jo hyvissä ajoin suunniteltu Ninan kanssa, että mennään Rytmikellariin kattoon Stepaa. Nyt sattui niin hyvin, että mun vanhemmat oli Italiassa käymässä ja saatiin siis rauhassa viettää viikonloppu meillä kotona. Yhtäkkiä Otto ja Mattikin päätti ajaa Oulusta Haaparannan nuuskareissun jatkoksi keikkaa kattoon. Ja ainakaan Matti ei edes tiennyt tässä vaiheessa, että ne pääsis meille yöksi. Aikamoista heittäytymistä. Toisaalta ne eksyi matkalla Oulusta Raaheen, joten heittäytyä voi joskus vääriinkin paikkoihin. Matti harrasti myöhemmin myös rytmikellarissa heittäytymistä kun kellarin ovesta painalsi sisään joukkio keski-ikäisiä herrasmiehiä, joista yksi kailotti isoon ääneen ”täältä saa varmaan sitä pilveä – tekisipä mieli pilveä!” Matti kuvitteli, että tässä on nyt sellainen päihdepoliittisen keskustelun paikka ja joutui naiiviuttaan tilanteeseen jossa keski-ikäinen Raahelainen rautaruukin nosturikuski (tai mikä lie) yritti puristaa Matista huumeita.

Kaikki muut paitsi minä ja Nina oli ihan perkeleen päissään. Eikun… minäkin olin päissään, Nina oli ainoa, joka ei ollut. Tarjosin Arelle ja Stepalle viinaa, meidän kamut ei ois tarvinnut enää yhtään viinaa. Matilla ja Otolla oli aamulla nimittäin kamala krapula – mun herkullinen aamiaismunakas ei oikein uponnut. Pannarikaan ei lähes kelvannut. Ninan Joni-veli taas oli yöllä toimitettu kellarista pihalle ja kotiin päästyään se oli yrittänyt kirveen kanssa ovesta sisään.

Että näin. Mä taas sain promoottorilta pyynnön kuvata lisää keikkoja, jonka mielelläni tekisinkin kunhan ne on hyviä keikkoja. Ja siellä on bikinityttöjä. Tai edes tyttöjä.

Eipä muuten paljon netissä pyöri enää videoita, jotka ois kuvannut jollain muulla kuin järjestelmäkameralla. Ne on nyt pyyhkäisseet monipuolisuudessa tavallisten videoräikkien edelle kun objektiivivalikoima on niin hurjan paljon parempi ja HD-videokuvaus melkein kaikissa. Mäkin olen vähän kattelut tuota D7000-runkoa, mutta ehkä se ei vielä ole tarpeeksi hyvä. 60fps kuvaus pitäis olla… Harmittaa kun Canon taitaa olla näissä vähän edellä ja itse olen pistänyt kaikki rahani tähän nikonilaisuuteen.

Käytiin Ninan ja Johanneksen kanssa perjantai-iltana We Got Beefissa ottamassa ölsää. Tottahan toki homma vähän hajosi käsiin ja oluen lisäksi pöytään ryhdyttiin kantamaan shotteja sekä ginitonikkeja. Lopulta viisaana miehenä liityin #yksivaihde-kanavalle ja tiedustelin meille seuraa, jonka seurauksena ryyppääminen meni ihan kauheeksi ja jossain vaiheessa pelattiin myös pöytäfutista. Päällimmäisenä mieleen jäi pentagrammijallu.

Sunnuntaina, kun krapula lopulta hellitti, syötiin Ninan ja Hanneksen kanssa Kallion Soul Kitchenissä, joka oli ainakin minun mieleeni. Satuttiin ovelle juuri avaamisen aikoihin eikä meillä ollut pienintäkään ongelmaa saada pöytää. Aikaisemmin yritettiin Pelmeneihin, jossa yksittäiset ihmiset olivat suomalaiskansalliseen tapaan valloittaneet kokonaisia neljän hengen pöytiä pelkästään omalle ruholleen ja repulleen. Harmillista ja surullista, että ihmiset on niin ankeita.

Pihistin SIM-kortin töistä. Kai tätä voidaan kutsua varkaudeksi siihen asti, että palautan sen. Eilen raahasin kaikki jääkaappiin ja pöydille jääneet alkoholijuomat Cranksiin ja luulin, että juotaisiin niitä koko ilta. Valtava virhearvio! Juomista piti hakea vaikka kuinka paljon lisää. Suomalaisen itsetunnon kohotukseksi voin todeta, että Finlandia Vodka teki kauppansa hyvin.

Hardcourt bicycle Polo in Brighton. Garage style!

Noniin. Kotona taas vähän päälle viikko. Aikaa ei ole hukattavaksi, joten heti aluksi maailman pohjoisin poolocup. Uula dissas meidän voittajajoukkuetta ja jouduttiin Oton kanssa turvautuun vaihtomieheen. Kulta vaihtui hopeaan. Kentällä oli jo vähän jäätä, mutta siihen kopitin vain kerran. Kunto on mennyt ihan paskaksi ulkomailla ja joko Nina on pessyt kaikki mun farkut kuudessakympissä mun poissaollessa tai sitten oon lihonut kaks tuumaa perseeseen ja vyötärölle. Mulla on siis yhdet housut, jotka mahtuu jalkaan ja hengästyn mm. kaikesta. No, kaiken lisäksi flanellikaveri veti multa tokassa pelissä takakiekon kieroon fillarista, mutta Ninan Pistasta lainatuilla osille sain sentään pelit vedettyä loppuun.

Illalla käytiin vähän grillaan ja sain karvaasti huomata, että Suomi on taas kylmennyt. Nina taas sai leikkiä downhill-pyörällä ja jotenkin en ehkä rekisteröinyt kun Pekka sanoi, että sillä voi vetää portaat alas täysiä. Päätin nimittäin seurata perässä fiksillä ja yön pimeydessä sekä pään humalassa pääsin noin puoliväliin niitä portaita ennen kuin huomasin, että ei tämä ollutkaan nurmirinne vaan betoniportaat, jota Pekka ja Nina tahkosivat niillä alamäkitraktoreilla. Eipä tässä mitään hätiä, kaikki hampaat on tallessa.

Lensin British Airwaysilla Suomeen ja toin mukani maantiepyörän. BA:lla fillari pitää pakata pussiin tai laatikkoon, toisin kuin esim. Finnairilla tai Blue1:lla. Jos pussukan koko jää alle 175x75x65cm & 23kg niin mitään ylimääräistä maksua ei mene ja pyörä kulkee tavallisena matkatavarana. Säästyneellä rahalla ostin Chainreactioncyclesista pyöräkassin. Pari karvasta opetusta kuitenkin tuli. Rungossa on naarmuja kun en pakannut takavannetta erilliseen pussiin (joka kuitenkin tuli kassin mukana) ja isompi eturatas oli vääntynyt kieroon matkalla. Kiva huomata matkalla elokuviin, että ketju hyppii pois paikoiltaan eturattaan vipottaessa ympäriinsä parin sentin heitolla. Siksi fiksi.

kato myös videot loppupostauksesta

Tuli sitten eilen syöpöteltyä ja juopoteltua. Käytiin pomon kanssa Wagamamassa nuudeleilla. Toka kerta kun kävin nuudeliraflassa, eka kerta oli Ninan kanssa Lontoossa. Se lontoon ateria oli kyllä vielä maukkaampi, mutta ei tässäkään ollut mitään vikaa – valtavaa kokoa lukuunottamatta. Siihen sivuun sitten vielä kanavartaita, mykyjä(?) ja friteerattuja katkarapuja. Lauantai-iltana on hyvä bongailla huorahtavasti pukeutuvia ihmisiä kaupungilla. Tässä yhteydessä huorahtava on kyllä hiukkasen luokkaavaa oikeita alan ihmisiä kohtaan. Englannissa ei ole sellaista ikää, jossa ihmiset ajettelisivat olevansa liian vanhoja tai kypsiä pukeutumaan vesirajahameeseen aja 15 sentin korkoihin. Tai ehkä ko. muodin edustajien elämäntyyli on vain niin kuluttava, että ikä alkaa näkyi aikaisin. Lopulta päädyttiin Laineille ja johonkin entisessä teatterissa toimivaan baariin. Paikka oli niin kuin minionnela. Siellä tuli sitten otettua liian monta paukkua ja aamulla velloi kyllä ikävästi työmatkalla mahassa. Tässä maassa ei kyllä pitäisi koskaan lähteä ulos ilman kameraa – aina on enemmän nähtävää kuin Korkeasaaressa.

Huomenna ois sitten se ihana päivä kun lentokone pörähtää Heathrow’n lentokentällä käyntiin ja minä pääsen kotiin. 12 tunnin kotimatka rassaa kyllä toisinaan, mutta kolmosterminaalin sushi, lentokoneateria ja joku hyvä leffa auttaa paljon. Ja sitten pääsen kotiin ja Ninan kylkeen tuhisemaan. Olen kuullut, että Suomessa olisi sairaan kuuma. Outoa tulla ulkomailta kuumaan Suomeen. Nina kyllä tietää nyt miksi viihdyn niin huonosti Suomessa, Brightonissa mulla on asunto satamassa, ikkunat kolmeen ilmansuuntaan, kaks vessaa ja iso keittiö. Se tietää sen niin hyvin, että tahtois tulla heti uudestaan käymään.

Sain päivitettyä tämän bloginkin uuteen kolmosversioon. Meinas hermot mennä INT2000:n tietokantahallinnan kanssa, kunnes löysin todella helpon keinon tehdä varmuuskopion tietokannoista:

Hanki SSH yhteysohjelma, esim. Putty toimii.

Varmuuskopion komento:
mysqldump -h db.host.net -u xxxxx -p dbxxxxx > dbxxxxx.sql

Jossa host.net korvataan asianmukaisella osoitteella ja xxxxx on käyttäjätunnuksesi. Huomaa että palvelinosoite voi olla vaikkapa db3.host.net. Varmuuskopiosi löytyy www-domainisi juurihakemistosta josta sen voi hakea vaikkapa FTP:llä.

Palautuskomento:
mysqldump -h db.host.net -u xxxxx -p dbxxxxx < dbxxxxx.sql

Palautettavan tiedoston viet ennen komentoa hakemistosi juureen vaikkapa FTP:llä.

Kiitos, kuka sitten tuon kirjoititkin.

Käytiin Ninan kanssa Raahessa. Ehdin kahdesti saunaan ja kävin kerran paljussa. Raahe on vieläkin lähes täysin kuollut. Turistikausi alkaa ja baarit sulkee avaamisen sijaan. Kellari on kuulemma taloudellisessa ahdingossa ja Gina lopettaa ainakin entisessä tilassaan. Ilmeisesti Ginan portaat oli liian kova pala useimmille vieraille nousta – lieneekö humalatilassa jotain syytä? Naurettavaa, että Oulussa on pikaruokapaikka, joka pieksee sekä ruoka-, että juomatarjonnassa kaikki Raahen baarit.