Iski kaipuu takaisin Ouluun, joten asemasodan hengessä tein vähän puhdetöitä. 100% minun käsialaa, lyijykynällä aloitin enkä yhtään vektoria edes lainannut. No fontti on tietenkin jonkun muun.

Aika kärppä

Oon tänään myös käynyt töissä pyörällä.  Matkaa on vain 12 kilometriä, mutta siihen sattuu neljä niin kovaa nousua, että jokaisen jälkeen tekee mieli nousta pyörän selästä lepäämään. Paluumatkalla vain vaivoin jaksoin veivata kaikki mäet ylös ja mulla on sentään todella pienet välitykset (48×18). Voin vain kuvitella sitä itkua jonka olisin saanut aikaiseksi ottamalla Fujin 48×15 välityksillä mukaan. Olisin joutunut juoksemaan mäet. Anyway, 35 minsaa meni ensikertalaisella matkaan ja 380kcal riitti.  Saman energiamäärän tuottaa muuten 0.000039579 litraa dieseliä. Aika taloudellinen naku saa olla jos meinaat kulutuksessa kilpailla.

Kämppispämppiksellä alkaa selvästi vähän pää hajoamaan.  Se lörsyää kaikki ajat vaan kämpillä ja valittaa kun ramasee. Yritin tarjota nappeja, muttei se auttanut. Kaiken lisäksi meidän filkkamaku on ihan eri. Garden State ei yhtään herättänyt tunteita. Loistava leffa, mun entinen kämppis ois kyllä pitänyt, se kun oli sellainen romanttinen hölmö. Hankala kyllä uskoa, sillä kuulin sen saaneen pelikiellon jalkapalloon (headbuttia vastustajan valmentajalle) ja jääkiekkoon (maalissa tyrmäsi naispelaajan kilvellä). Onhan se Hugh Grantkin vähän niinku paha poika…

pitais aina laittaa muistiin kaikki asiat, mista pitaa kirjottaa. noh, yhden asian sentaan muistan. taksi kevaaksi ja kesaksi kannattaa hankkia ray banin olympian -aurinkolasit, jos haluaa olla tyylin edellakavija. wayfarerit oli joskus toissakesana kova sana ja clubmastersit viime kesana. veikkaanpa, etta on olympianin aika.

kuva: http://raybanwomenssunglasses.com

mua on viime aikoina ottanut paasta se, ettei eetu tieda/osaa sanoa, milloin tulee kaymaan taas kotona. tunnen itseni joksikin tyypiksi, joka vaan kattoo sen tavaroiden peraan, ilmottaa laskujen erapaivat ja viitenumerot, laittaa tilinauhat mappiin, imuroi tietokoneen saannollisesti ja lahettaa karkkia tarpeen vaatiessa. en tunne olevani kaivattu. jotenkin mua ressaa taa elama nyt kaikinpuolin. en tiia ressaako enemman koulu vaan taa tilanne, etta oon aina vaan yksin. eniten kaipaan kaveria sunnuntaisin. kaikista pahinta (ja itsekkainta ajattelua) on se, etta mita jos eetu viihtyykin liian hyvin siella muualla poissa. tata vauhtia musta tulee ikuinen tavaroidenvartija ja odottelija. sitako se elama sitten on? enka tietenkaan halua olla hankala tyttoystava, vaan mukava ja ihana ja hyvin ymmartavainen. saanko silti vahan valittaa tasta asiasta, silla talla hetkella se tuntuu suhteellisen suurelta painolastilta – ja ihan ensimmaista kertaa koko taman rulijanssin aikana. kai mulla on oikeus tunteisiini? viime yokin meni ihan vaan murehtiessa, ei ole hyva menettaa youniaan. pojat ei taida ymmartaa tata, koska pojilla ei oo koskaan ikava eika ne varsinkaan sano sita aaneen.

en jaksa valittaa muusta. kai sita tassakin on kerrakseen.

Otan kaikki pahat sanani takaisin. Englanti on varmsin mahtava pyöräilymaa, vaikka välillä vähän mokaakin. 40km Park Gatesta Portsmouthiin ja takaisin meni kuin terässiivillä.