*Sigh*

on lemppari heti stepan jälkeen.

Pihistin SIM-kortin töistä. Kai tätä voidaan kutsua varkaudeksi siihen asti, että palautan sen. Eilen raahasin kaikki jääkaappiin ja pöydille jääneet alkoholijuomat Cranksiin ja luulin, että juotaisiin niitä koko ilta. Valtava virhearvio! Juomista piti hakea vaikka kuinka paljon lisää. Suomalaisen itsetunnon kohotukseksi voin todeta, että Finlandia Vodka teki kauppansa hyvin.

Olin tänään virallisesti viimeistä kertaa elämässäni pelaamassa pooloa Brightonissa. Epävirallisesti saatan vielä palata. Menen tässä nyt hiukan asioiden edelle. Aloitin siis päivän heräämällä kahdeksan aikoihin, eli ihan liian varhain. Makoilin sängyssä ja lueskelin vähän kirjaa – loistava tapa valmistautua aamiaisen valmistamiseen. Aamiainen koostui keksistä ja kahdesta kupista espressoa, jotka taidokkaasti uutin espressopannustani. Kello 11 tapasin paikallisen herrasmiehen ja poolomessiaan, Paulin. Tavoitteenamme oli nauttia perienglantilainen aamiaisbrunssi, johon tällä kertaa kuului makkaraa, munia, verilettuja, papuja ym. maukasta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, suosittelen ravintolaestablishmenttiä nimeltä Tiffany’s!

Pelit menikin sitten ihan hyvin. Olin pari kolme peliä ihan liekeissä ja tein yksin kaikki maalit. Perkele, olisipa aina näin. Minun reseptini onnistumiselle on pari lämmittelyottelua ja kaljaa. Ohessa viimeiset matsikuvat.

Sweary Finn out!

Viimeinen yksikkö lähti työmaalta. Työt ovat nyt sitten paperihommia lukuunottamatta ohi.

Heräsin pirunmoiseen päänsärkyyn tänä aamuna (btw. eilen aamulla, olen hidas postaaja). Ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan, samankaltainen olo lienee odotettavissa myös seuraavana aamuna (ei ollut niin paha).

Työ on kyllä perkelee tappavaa hommaa jos istuu pelkän tietokoneen ääressä. Tietokonepöytäkin on sellainen konekirjoituskoneelle suunniteltu teräväsärmäinen, joka leikkaisi ranteet auki, jollen olisi reunaan vetänyt ilmastointiteippiä. Meillä on kansainvälinen ”turvallisuusosoite”, jonne voi lähettää sähköpostia työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Pistin sinne mailia, että aika kurjat on oltavat monissa projektitoimistoissa ja vähän epäreilua kun varmasti päätoimistolla sihteereillä on kaiken maailman ergonomiavempeleet ja meillähän ei ole muuta eroa kuin ne neljä tuntia, jonka verran enemmän teen päivässä töitä omassa ”työpisteessäni”. Monet meistä kulkee vaan projektitoimistosta toiseen ja jos jokaisessa niistä on työpisteet yhtä perseestä niin aika rikkinäisiä kavereita ollaan viisikymppisinä.

Ja sekin vielä, että koskaan ei ehdi harrastaa liikuntaa. Ekana pakolla istutaan töissä 12 tuntia päivässä ja sitten pitää lähteä työporukalla kaljalle. Mulla alkaa parissa viikossa sosiaalisuusvarannot olla tapissa tällaisella meiningillä. Sunnuntaina on vaan ihana pyöräillä ilman ketään muita ja shoppailla vaikka sarjiksia. En ole vieläkään löytänyt hyvää kirjakauppaa täältä, mutta sarjiskauppoja on kaksikin.

Hardcourt bicycle Polo in Brighton. Garage style!

Mikrobitissä ilakoitiin silmälasitarjouksilla. Nina voinee kertoa jäikö sarjakuvassa jotain ”hauskoja” insinöörijuttuja listaamatta, joita optikolla kuulee joka päivä (kun insinöörejä käy ostoksilla):

Tässäpä iso keskisormi autoilun keskeiseltä vaikuttajataholta Oulussa. Mitenkä sen auton olisi vielä enemmän voinut pysäköidä keskelle kevyen liikenteen väylää? Kiitos Pörhö. Varmaan yhtä innostunut vastaanotto tulisi autoilijoilta jos Pörhö päättäisi vetää cross-dresser Jukensa poikittain tuohon autotielle. (btw. bongasin oikeasti hauskan Nissan mainoksen samalla kun etsin sitä, jossa Juke samaistetaan mustaan transvestiittiin)

Kotona Pattijoella isä oli jo saanut uuden elosuojan lähes harjakorkeuteensa. Enää tuuliviiri ja harjapelti puuttuu.

Luulen selvittäneeni osan kadonneen matkatavaran syntyprosessista, esimerkki Helsinki-Vantaalta. Toisaalta matkatavaran omistaja saisi olla onnellinen, että matkatavarat tällä kertaa kuitenkin ehtinyt mukaan samaan koneeseen. Siis jos matkatavarat nyt kuuluivat tälle lennolle…

via Likecool

Tässä ei ole kaikki, klikkaa lisää

Viimeinkin kypäräkamera poolossa alkaa tuottamaan tulosta kun sain tallennettua ensimmäisen kaatumisen. Eikä ole edes oma kaatuminen. Olisin saanut hienon kuperkeikan filmille jos olisin tajunnut käyttää kameraa jo tiistain peleissä. Tein Borenit eli vedin etujarrun pohjaan. Ei kannata jättää mitään ylimääräistä taskuihin jos meinaa pelailla pooloa, sattui laskeutua taskussa olleen ohjaustangon tulpan päälle.

Mika takes a dive from eetu pajala on Vimeo.

Kävin myös Pattijoella tekemässä uusia kevyempiä mailoja ja tykkään, että ne onnistuivat varsin hyvin. Käytin niittimuttereita tavallisten muttereiden sijaan niin sain nätisti upotetut kiinnitykset, nyt ei ole sääret vaarassa. Lisäksi leikkasin muovilevystä putken sisään ”sillan” jonka läpi mailan varsin kulkee ja josta sitten porasin vaakatasossa reiän läpi kiinnityspulttia varten. Näin kiinnityspultti ei purista mailan päätä kasaan tai riko alumiinivartta.