*Sigh*

Noniin. Kotona taas vähän päälle viikko. Aikaa ei ole hukattavaksi, joten heti aluksi maailman pohjoisin poolocup. Uula dissas meidän voittajajoukkuetta ja jouduttiin Oton kanssa turvautuun vaihtomieheen. Kulta vaihtui hopeaan. Kentällä oli jo vähän jäätä, mutta siihen kopitin vain kerran. Kunto on mennyt ihan paskaksi ulkomailla ja joko Nina on pessyt kaikki mun farkut kuudessakympissä mun poissaollessa tai sitten oon lihonut kaks tuumaa perseeseen ja vyötärölle. Mulla on siis yhdet housut, jotka mahtuu jalkaan ja hengästyn mm. kaikesta. No, kaiken lisäksi flanellikaveri veti multa tokassa pelissä takakiekon kieroon fillarista, mutta Ninan Pistasta lainatuilla osille sain sentään pelit vedettyä loppuun.

Illalla käytiin vähän grillaan ja sain karvaasti huomata, että Suomi on taas kylmennyt. Nina taas sai leikkiä downhill-pyörällä ja jotenkin en ehkä rekisteröinyt kun Pekka sanoi, että sillä voi vetää portaat alas täysiä. Päätin nimittäin seurata perässä fiksillä ja yön pimeydessä sekä pään humalassa pääsin noin puoliväliin niitä portaita ennen kuin huomasin, että ei tämä ollutkaan nurmirinne vaan betoniportaat, jota Pekka ja Nina tahkosivat niillä alamäkitraktoreilla. Eipä tässä mitään hätiä, kaikki hampaat on tallessa.

Lensin British Airwaysilla Suomeen ja toin mukani maantiepyörän. BA:lla fillari pitää pakata pussiin tai laatikkoon, toisin kuin esim. Finnairilla tai Blue1:lla. Jos pussukan koko jää alle 175x75x65cm & 23kg niin mitään ylimääräistä maksua ei mene ja pyörä kulkee tavallisena matkatavarana. Säästyneellä rahalla ostin Chainreactioncyclesista pyöräkassin. Pari karvasta opetusta kuitenkin tuli. Rungossa on naarmuja kun en pakannut takavannetta erilliseen pussiin (joka kuitenkin tuli kassin mukana) ja isompi eturatas oli vääntynyt kieroon matkalla. Kiva huomata matkalla elokuviin, että ketju hyppii pois paikoiltaan eturattaan vipottaessa ympäriinsä parin sentin heitolla. Siksi fiksi.

kato myös videot loppupostauksesta

Tällä viikolla olen enimmäkseen epäonnistunut. Pienet onnistumiset ovat murskautuneet parin valtavan epäonnistumisen alle. Ensin työt menivät päin vittua, jotain mihin en voinut paljoa vaikuttaa. Meidän projektin keskeinen osa täällä on uittaa 1.8 kilometriä pitkä betonilla päällystetty muovinen viemäriputki Shorehamin satamasta ulos ja paikoilleen meren pohjaan. Englannin vuorovesi on vähän ongelmallinen ja Shorehamin satamassa vedenpinnan vaihtelu on korjattu suluilla – samanlaisilla kuin esimerkiksi Saimaan kanavassa. Me ei kuitenkaan voida avata koko lukkoa kerralla sillä se merkitsisi, että 12 tunnissa koko satama voisi tyhjentyä vedestä jos lukko ei jostain syystä enää sulkeutuisi. Niinpä putkea varten on asennettu kuljettimet, jotka vievät sen lukon yli. Jokainen metri sitä putkea painaa kaksipilkkujotain tonnia eikä se taivu kovin hyvin ja maanantaina kun kuljettimia kokeiltiin käyttää hajosi putken betonikuori. Täydellinen epäonnistuminen siis ja putki makaa vieläkin samassa.

Sitten keskiviikkona yritin tulostaa liian isoa PDF-tiedostoa ja tietokone kaatui eikä enää noussut. Olisin tarvinnut Windowsin asennuslevykkeen, jota juuri sillä hetkellä minulla ei ollut. Olisin voinut hankkia sellaisen parissa tunnissa, mutta firman IT vaati, että lähetän koneen niille. Siis Hollantiin. DHL tuli ja annoin niille mun koneen. Pari tuntia myöhemmin toinen DHL:n kuski tuli hakemaan konetta. Ekan olisi pitänyt hakea joku matkalaukku. Noh… sellainen ongelma se siis. Ihan Gatwickin lentoaseman vierestä paketin lähettäminen DHL:n Express palvelulla ihan Rotterdamin naapuriin vie kaksi vuorokautta. Että sellainen express.

Sain sitten toisen tietokoneen rikkinäisen tilalle. Oikeastaan työkaveri oli saanut tämän oman koneensa tilalle siksi aikaa kun hänen konettaan korjattiin. Turvallisuus on ainakin kohdillaan kun koneeseen ei voi asentaa mitään ajureita (tulostin, skanneri), sillä ei voi polttaa levyjä eikä siinä ole muita selaimia kuin vanhentunut IE eivätkä käyttäjän oikeudet veny edes virustorjunnan päivittämiseen.

Tässä siis päivän vinkki – Lataa unbuntu.comista uusin Ubuntu-Linux. Ĺaita se muistitikulle ja pyydä työkaveria polttamaan se CD:lle. Thinkpadissa voit bootata koneen käynnistymään CD:ltä näpyttelemällä F12:sta käynnistyksen aikana. Valitse DVD/CD asema ja odota Ubuntun käynnistymistä. Valitse, että haluat ajaa Linuxin levyltä, älä yritä asentaa mitään. Kun kone on lopulta käynnistynyt, tökkää siihen muutaman gigan muistitikku ja valitse System… Administration… Startup Disk Creator… Nyt voit valita muistitikun ja valita ”When startin up from this disk, documents and settings will be stored in reserved extra space” ja liu’uttaa valitsimin ihan oikeaan laitaan. Nyt luot muistitikulle Ubuntu asennuksen, joka muistaa tekemäsi muutokset ja asentamasi ohjelmat. Toisin sanoen voit käynnistää minkä tahansa tietokoneen tältä muistitikulta ja jatkaa siitä mihin jäit viimekerralla työskennellessäsi. Hirveästi ekstratilaa tikulla ei ole, mutta minulle se riittää oman elämäni tarpeisiin kunnes saan oikein tietokoneeni takaisin. Kun sitten tikku on luotu, käynnistä tietokone uudellee, näpyttele taas F12:sta ja valitse tällä kertaa USB-asema. Valitse jälleen, että haluat kokeilla Ubuntua asentamisen sijaan ja käyttöjärjestelmäsi käynnistyy muistitikulta. Tällaista asennusta sanotaan Persistent-asennukseksi. Jos luot pelkän levykuvan muistitikulle, tekemäsi muutokset eivät tallennu.

Ainiin. Sain myös uuden takavanteen valmiiksi Langsteriin. Nyt minulla on katuvanne ja poolovanne erikseen. Laitan kuvan kunhan kone tulee maanantaina. Varmasti toimiva yhdistälmä fiksivanteen rakentamiseen on On-One korkealaippainen fixed-fixed napa 290mm kaksoisohennetuilla DT-Swiss puolilla ja Mavicin Open Pro vanteella 3-yli puolattuna. Hintaa noin 70 puntaa tarvikkeineen kun itse kasaa. Kevyt ja kestävä.

Mutta nyt täytyy etsiä jostain aamiaista.

Kävin taas eilen, tavalliseen tapaan, pelaamassa pyöräpooloa. Olen tehnyt havaintoja itsestäni. Pelaan todella huonosti ennen ensimmäistä olutta – kädet tärisee ja ajaminen on vaikeaa. Addrenaliinia on liikaa veressä ja luulen, että olut rauhoittaa. Vähän kuin taistelisi yhtä huumetta vastaan toisella.

Minulla on ollut huonoa onnea tavaroiden kanssa. Järjestelmäkameran SD-kortista putosi kirjoitussuojan vipu jonnekin hukkaan. Avasin sen kortin, mutta sillä vipusella on vain jokin maaginen yhteys sinne piireihin. En löytänyt edes kosketuspintoja. Aika kalliita vielä nuo 30mb/s Extreme III kortit – tilasin sitten uuden samanlaisen ja yhden pikkuruisen ja halvan. Toivon, että siinä pienemmässä on samanalainen kirjoitussuoja. Kympin sijoituksella 50 euron muistikortti toimimaan. Muutenkin on ollut hermoja raastavaa, kun se kortti meinaa aina jäädä tietokoneen lukijaan kiinni. Sitten vasta ensimmäistä kuvaa ottaessa hoksaa, että ei tämä putkeen mennytkään.

Toinen ja kovempi kolaus (ihan kirjaimellisesti) tuli sitten pooloissa. Olin jo jättänyt kentän taakseni ja pysähdyin kiristämään remmejä polkimista kun hoksasin etuhaarukassa pikku naarmun. Tai no naarmun ja naarmun -  vasemmanpuolainen haara oli lähes irtipoikki. Ajelin vielä onneani rääkäten kämpille ja selvisin mätkähtämättä naamalleni. Hiilikuituiset ratahaarukat on aika kalliita, joten tilasin edullisen maantiemallisen. Kai sillä selviää tämän reissun. Suomessa voin sitten pelata pooloa teräksisillä vehkeillä ja ehkä vaihtaa Langsteriin jotain Aerodynaamista ja kuidukasta.

Amerikassa kaikki on suurempaa. Joku oli onnistunut pooloissa saamaan jarruvivun jalkapohjasta läpi. Joo, ei ole poolokenttä oikea paikka hippijalkineille. Seuraava video varmaan selittää miten tuollainen onnettomuus yleensä on mahdollinen:

NYC in Madison – Lowlights – Jan 2 & 3, 2009 from Mr.Do on Vimeo.

Kiesus! Kävin eilen pelaamassa pooloa brightonilaisten kanssa enkä ole koskaan ottanut osaa mihinkään niin agressiiviseen urheilulajiin sitten kallopallon. Suomalainen ”versio” pyöräpoolosta on todellakin herrasmiesten laji kun sitä vertaa tähän englantilaiseen verta tihkuvaan, testosteronia uhkuvaan käsitykseen. Jokainen vetää täysiä eikä ollenkaan omien taitojensa rajoissa vaan niin paljon omia kykyjään lujempaa kuin vain kentän koko sallii. Todella mukavaa siis oli.

Heti pelien alkuun vedettiin todella näyttävä kolari, jonka seurauksena toisen osapuolen pyörän runko painui heti emäputken takaa kasaan.  Kaveri oli koko kentän hillittömin apina ja päätti välittömästi korjata pyörän repimällä runkon auki haarukasta vetämällä. Haarukka oli runkoa kovempaa tekoa ja peli jatkui apina kentällä.

Straightening bent track frame from eetu pajala on Vimeo.

Il Pompino on äärettömyyden verran Swoboa parempi poolopyörä. Swobon kahden sormen jarruvipujen, maantiejarrujen ja todella kovien jarrupalojen yhdistelmä on rankka kokemus vasemmalle ranteelle. Pompino pysähtyy etulevyjarrulla kuin seinään ja fiksirattaastakin on siinä hommassa hyötyä. Vapaarattaalla rullaavaa Swoboa ei saa pysähtymään millään. Löytäsinpä jostain halvan fiksin niin toisin heti Swobon suomeen myyntiin.

Ainiin. Suomesta voisi tuoda englantiin myös poolomailojen rakennustaitoa, sen verran heppoisilla luomuksilla täällä palloa lykitään. Sanoisin, että mailojen rakennustaito on 7% märkätilojen rakennustaitoa parempi, eli varsin heppoisella pohjalla. Laskettelesauva on myöskin vähän harvinaisempi aihio ja golf-mailoja näkee paljon enemmän.

Apinoista puheenollen, Johannes kirjoittaa Bulgariasta päiväkirjaa.

Otettiin lentävä lähtö uuteen viikkoon Ninan kanssa. Radiomafia on palannut ja pari kappaletta 20 vuotta sitten sytytti niin, että oli pakko ostaa Suomirockin kultainen 80-luku kokoelma. Pienet miehet sekä Papu ja Pojat ftw. Matkamusan kanssa ajettiin Bauhaussiin, josta ostin pöytälevyn mun uutta isompaa työpistettä varten. Yliopiston ekana vuonna ostettu työpöytä ei enää riitä tietokoneella, kahdelle näytölle, tulostimelle, skannerille ja työkannettaville. Ehdittiin Pattijoella pysähtyä 20 sekunniksi kun mun pappa jo paineli polkupyörällä pihaan ja ilmoitti sahanneensa sirkkelillä ranteeseen! Eikä ole mikään pieni sirkkeli vaan sellainen halkosirkkeli, jossa on lihaa ja luuta repivä 70 senttinen terä. Fuck! Ajoin ainakin 130 mittarissa pakettiautolla sairaalaan. Ei se haava onneksi ollut syvä ja papalla on matala verenpaine, mutta millä tahansa mittarilla siitä jää aivan sairaan siisti arpi. Matkalla kyselin jo lääkitykset ja hyvä, että en viimeisen aterian ajankohdankin kun pelkäsin, että papalta menee taju.

Tykkään kun voi mennä ensiapuun ja ne tikkaa ihmiset kuntoon.

Ärh. Ostin pöytälevyä varten muka kirkasta Dicco lakkaa (ainakin se oli Dicco-purkissa) ja se osoittautukin petsilakaksi. Nyt mun vaalea saarnipöytälevy on tumma saarnipöytälevy. Ei mun värikoordinointi ole muutenkaan oikein toiminut.