olen siis valmis, kiitos kaikille juhlintaan osallistuneille. tehtiin opinnäytetyö rautaruukille, eikä saatu niiltä mitään. tehtiin vitosen arvonen työ (rautaruukin yhteyshenkilökin sanoi, että meidän opinnäyte oli parempi kuin sen gradu), eikä saatu oikein edes kunnon kiitosta. saatiin toki opinnäytetyömme kansitettuna – ja oltais saatu niin monta kuin oltais haluttu. tuskin muutama sata euroa parille optometristille olis kaatanu rautaruukin kokoista lafkaa, puhumattakaan vaikka jostain leffalipuista tai kukkapuskasta. insinööreille kyllä maksetaan. turha tulla sanomaan, ettei osattu pyytää. osattiin ja vielä ihan selvällä suomen kielellä. vaikkei työ ehkä tuota rautaruukille miljoonia, ei niiden tarvinut käyttää omaa työvoimaansa kilpailuttamisen järjestämiseen, vaan pääsivät suoraan valmiiseen pöytään. nooh, työtä oli kyllä mukava tehdä ja jos jotakuta kiinnostaa, se on pdf:nä täällä. niin ja googlellakin löytää ekalta sivulta jos hakee mua (niin siis enhän toki itseäni googlaa koskaan). täytyy vielä erikseen mainita, että sain valmistujaisjuhlassa silmäaseman stipendin, koska olen niin valloittava persoona (lue: aktiivinen, yrittäjähenkinen, työ- ja opiskeluyhteisössä myönteinen ja asioita eteenpäin vievä, optisella alalla myönteinen esikuva, hyvä opintomenestys). parasta ehkä oli, että luokkakaverini sanoi mulle, että oon oikeesti ansainnu sen. eetu kommentoi vaan tuota HYVÄ opintomenestys. niin, en minä opintomenestyksen vuoksi sitä saanutkaan, vaan sen valloittavan persoonani (tiedättehän kaikki sen). oon aina ollu ysin tyttö – tai no, nyt nelosen.
sain viime viikolla huonoa palvelua oulun marimekossa ja parturi-kampaamo sarassa. menin molempiin paikkoihin reklamoimaan. marimekkoon menin viime jouluna lahjaksi saatujen käsipyyhkeiden kanssa, joista kaikista oli normaalikäytössä lähtenyt rivat irti (siis ne joista ne roikkuu naulassa). olin aiemmin ollut sähköpostiyhteydessä marimekon helsingin toimistoon, josta pyydettiin menemään lähimpään marimekkoon. noh, kävelin marimekon tiskille, jossa polkkatukkainen vanhempi naishenkilö paketoi pakettia. kerroin asiani ja kaivoin yhden pyyhkeen esille. ”ei meillä ole noita pyyhkeitä myynnissä, ne on niitä k-kaupasta saatuja kivi-pyyhkeitä! me olemme yksityinen myymälä, ei meillä ole mitään tekemistä noiden kanssa!” kaivoin esiin toisen pyyhkeen, joka oli unikkoa ja kerroin, että siinä pyyhkeessä oli sama ongelma. ”ei meillä ole koskaan ollut tuon väristä unikkoa myynnissä ja sitä paitsi minulla on tässä yhden asiakkaan asia kesken!” pahoittelin ja sanoin etten tiennyt hänellä olleen asiakkaan (koska ketään ei näkynyt kassan lähettyvillä). kerroin, että olin saanut helsingistä neuvon tulla paikalliseen liikkeeseen. tämän jälkeen myyjä pyysi kollegansa paikalle ja pyysi tätä antamaan minulle asiakaspalautusnumeron ja osoitteen, jonne voisin lähettää pyyhkeet. on ihan jännittävää olla välillä itsekin asiakas, kun kohtaa tällaisia tilanteita ja miettii, miten toivoisi itseään kohdeltavan. millä tavalla minä kohtelisin omaa asiakastani? tämäkin täti olisi voinut sanoa heti alkuun, että asiani hoituisi parhaiten lähettämällä pyyhkeet asiakaspalautuksena helsinkiin, koska on kyse kampanjapyyhkeistä.
sarassa taas..noh. kampaaja-asiat on aina vaikeita. kampaaja, jolla kävin, oli erittäin mukava. leikkauksen jälkeen mua alkoi vaivata yksi näkyvä ”kulma” leikkauksessa ja menin seuraavana päivänä takaisin. kerroin asiani ja minulta kysyttiin kenen luona kävin leikkauksessa. kuvailin kampaajan, eikä hän sattunut olemaan sinä päivänä töissä (kummassakaan sarassa, kävin siis kahdessa varta vasten etsimässä kyseistä kampaajaa). kysyttiin voinko tulla seuraavana päivänä, koska yleensä saman kampaajan olisi hyvä hoitaa fiksaukset. ymmärrän tämän – niin meilläkin tehdään. jos asiakas reklamoi, olisi hyvä, jos asiakkaan kanssa aiemmin asioinut optikko hoitaisi reklamaation, koska silloin molemmat tietäisivät asioiden taustan. no, seuraava päivä sattui olemaan valmistujaispäivä ja kerroin tämän kampaajalle. ”millainen fiksaus se on, onko leikkauksessa tullut joku virhe?” sanoin, että kyse ei varsinaisesti ole virheestä vaan pienestä yksityiskohdasta, joka jäi vaivaamaan eikä varmasti olisi vaikea korjata. ”no, kai meidän pitää tehdä se sitten nyt.” selitin mikä mielestäni leikkauksessa on vialla, jonka jälkeen kampaaja oli sitä mieltä, että jos hän leikkaa, hän joutuu ottamaan uudestaan koko leikkauksen hinnan, eli jotain 34 euroa, koska kyseessä ei ole virhe. selitin uudestaan, etten halua uutta mallia, vaan ihan vaan pehmentää sitä tiettyä yhtä kohtaa, ettei näyttäisi siltä, että mulla on potta päässä. sitten kampaaja oli sitä mieltä, että selviän etuhiuksien leikkauksen hinnalla eli 12 eurolla. sanoin, että vaikka sitten niin ja ilmeisesti vaikutin hieman vittuuntuneelta (ja sitä olinkin), koska kahden minuutin saksimisen jälkeen asia oli korjattu, eikä kampaaja perinyt minulta maksua. en kysynyt kampaajalta, mutta jäi mietityttämään, että mikä sitten on ylipäänsä virhe? ja vielä sellainen, joka korjataan ilman maksua? eikö ole kohtuullista, että jos jostain kohdasta leikkaus ei miellytä, voi mennä takaisin ja saada pienen fiksauksen veloituksetta? ymmärrän uuden maksun perimisen, jos olisin ollut tyytymätön malliin, jonka alunperin halusin ja halunnutkin nyt aivan uudenlaisen – eli uuden leikkauksen. olen kyllä ihan varma, että jos olisin löytänyt sen alkuperäisen kampaajan, ei ongelmaa olisi ollut. mutta olipa taas hyvä muistutus siitä, miltä tuntuu olla reklamoiva asiakas. Ja oikeasti mietin kymmeneen kertaan sitä, että kehtaanko mennä takaisin sanomaan asiasta. sitten ajattelin, että itse ainakin haluan, että asiakkaani käyvät valittamassa ongelmista minulle, eivätkä ajattele että paska paikka tuonne en mene enää koskaan. minä ainakin haluan korjata virheeni ja toivon asiakkaan antavan minulle näin uuden mahdollisuuden.
olen ollut töissä koko joulukuun ja joulukauppa käy jo suht kiivaana. meillä on vaan töissä niin suuret näyteikkunat, että ne oikein hohkaa kylmyyttä varsinkin, kun ulkona on -25 astetta lämmintä. tai siis kylmää. olen ihan jäässä koko ajan ja tänäänkin päästyäni kotiin kävin lämpimässä suihkussa, laitoin päälle hupparin, eetun fleecen, olohousut ja kahdet villasukat. sain aleksilta, marikalta ja brucelta lahjaksi kuumavesipullon, joten nykyään nukun kahden kuumavesipullon kanssa (oon nukkunu yhden pullon kanssa jo ainakin kuus vuotta). joskus mulla on vielä lämmitettävä kaurasäkki harteilla, kun meen nukkuun. eipähän ainakaan tuu kylmä. vihaan kylmää. vihaan kylmää kyllä enemmän sisällä kuin ulkona.
oon alkanu kattoa gossip girliä. mulla on kolme sarjaa, joita seuraan: how i met your mother, big bang theory ja good wife. kaikissa näissä sarjoissa oli jostain syystä tauko joskus thanksgivingin aikaan jenkeissä, joten mulla ei ollut mitään katsottavaa. aloin siis kattoa gossip girliä ihan vaan sen takia, että similän jennikin katsoo sitä. tai ainakin joskus katsoi. se oli siis ainoa peruste. nyt oon menossa toisen tuotantokauden kahdeksannessa jaksossa ja alkaa jo hieman kyllästyttää. enkä tajua miten ne ihmiset voi olla joka jaksossa ihastuneita eri tyyppiin.
nykyään on muuten siistiä olla nörtti. ainakin tuntuu siltä. oon nähny paljon näitä oon aika nörtti -lauseella alkavia lauseita. kuten oon aika nörtti, koska istun vieläkin twiittaamassa/facebookaamassa/tässä tai koska aivan ekana aamulla aukaisen tietokoneen ja tsekkaan twiitit/facebookin/sähköpostin ja postaan aamulatteni kuvan kaikkien näkyville ja merkkaan kahvilan foursquareen. en oikeesti ees tiiä miten nuo toimii eli että onko noissa lauseissa edes järkeä. mutta pointti on, että maailma on unohtamassa ne oikeat nörtit, jotka hikisenä hakkaa wowia, juo limsaa ja syö grandiosa-pitsaa, koska eivät jaksa lähteä hakemaan tuoretta lähipitseriasta. toisaalta on myös huolestuttavaa, jos on siistiä, että laittaa tietokoneen päälle aamulla ensimmäisenä. hmm. minä laitan aamuisin ensimmäisenä valot päälle vaatekomeroon.
oon muuten kohta vieraillut kaikilla oulun kaupungin erikoislääkäreillä. viimeisimpänä nenä-, korva- ja kurkkulääkäri. tammi-helmikuussa meen sitte nielurisaleikkaukseen. olkaa terveitä ja pysykää terveinä, ei oo kivaa olla sairas, vaikkei ookaan kovin sairas. ainakaan vielä ja toivottavasti ei koskaan.
kerronpa tässä, että rainbow’n salmiakit on hyviä! ei ihme, sillä ne tekee halva. tässäkin tapauksessa täytyy muistaa, ettei passaa tuomita ulkokuoren perusteella.
