Pahinta töissä on kun ei joutuu niistä kieltäytymään. Minun mielestäni pitää tehdä kaikki työ jota tarjotaan. Niin saa kaiken rahan, jota tarjotaan. Nyt olisin päässyt töihin poralautalle viikoksi, joka on yhtäältä jännittävää ja pelottavaa. oon kuitenkin luvannut Ninalle, että olen vapaalla välillä ja tein viime viikonlopunkin töitä, jotta tälle pienelle vapaalle ei olis mitään esteitä. Aina tulee itsensä pettänyt olo kun joutuu sanomaan jollekin työlle ei. Ainiin ja haluan pelata pooloa viikon putkeen!!!

On taas se aika vuodesta, kun ihmiset heräävät talviuniltaan. Kevät siis. Jotkut heräävät talviuniltaan suoraan kesään, sellaista oli ilmassa kun katselin kadulla kävelevien tyttöjen vaatetusta eräänä lauantai-iltana. Arvailujen varaan jäi, oliko takin alla hametta vai ei. Joku valitteli Twitterissä, ettei siedä kevättä+antavia kaula-aukkoja+isoja ryntäitä. Olen samaa mieltä, että isot tissit pitää pitää järkevästi piilossa, mutta tämä voidaan kyllä lukea pelkäksi kateellisen panetteluksi. Minun mielestäni pitää olla tarkkana pukeutumisen suhteen muutenkin: jos on pieni yläosa, täytyy olla peittävä alaosa ja toisin päin. Muuten tulee liian hutsu. (Ja siis minähän pukeudun aina ja kaikkialle pillifarkkuihin, converse all star -tennareihin, mustaan/harmaaseen neuletakkiin ja mustaan/harmaaseen toppiin.) Lisäksi katukuvaan on ilmestynyt myös aika paljon kalsareita, joita kutsutaan myös legginseiksi. En tiedä miten legginsit kirjoitetaan ja taivutetaan virallisesti suomeksi. Leggings – leggingsit vai legginsit? Ihan oikeaa suomeahan olisi kalsarit ja jos haluaa hienostella, niin pitkikset. Vai onko ne silti eri asia? Minun mielestäni kalsarit ja legginsit ovat sillä tavalla sama asia, että niitä ei voi pitää yksin. Eli siis legginsien ja kalsareiden kanssa pitää olla jotain muutakin alaosavaatetta. Legginsien kanssa pitää olla housut, shortsit, hame, mekko tms. ja sama pätee kalsareihin. Sellaisia sinikuviollisia kalsareita kannattaa pitää varmaan vain pitkien housujen alla suojaamassa kylmältä. Tällä hetkellä erityisesti legginsejä näkee pienten pyöreiden lukiolaistyttöjen yllä, joilla on päällään ne lyhyet nahkatakit, jotka eivät todellakaan peitä persettä niin kuin legginsien kanssa kuuluisi. Kaikista pahinta on, jos legginsien takapuolen sauma on alkanut nuhriintua. Tiedättehän, kankaasta alkaa pilkistellä sellaisia valkoisia kumimaisia hapsuja. Tämän lisäksi monista legginseistä kuultaa läpi, jolloin ei tarvitse enää arvaillla, onko teini ostanut alushousunsa H&M:ltä vai Seppälästä. Pahinta ei kuitenkaan ole teinien osallisuus, vaan kun kaikilla naisilla näyttää olevan leggings-ongelma. Kuluneita ja läpinäkyviä legginsejä käyttävät niin akateemiset yliopisto-opiskelijat (vaikka ne college-housutkin on muotia!), viisikymppiset kaupungin työntekijät ja kaikenmaailman johannatukiaiset. Ja siis se ”pitkä” paita ei ole sama asia kuin alaosa!

On myös se aika vuodesta, jolloin akateemiset opiskelijat alkavat juhlia vappua. Kävin juuri kaupassa ja kaljahyllyillä oli kolme isoäänistä poikaa, joista en nähnyt kuin päät ja jotka yrittivät päättää otetaanko Karhua yksi vai kaksi 24 tölkin pakettia. Ajattelin, että mitä vtun amiksia siellä taas on. Maksettuani ostokset ja päästyäni pihalle huomasin edelleen mölyävien poikien haalarit ja tajusin, että nämä amiksethan olivatkin tietoteekkareita, jotka edustivat lajiaan varsin edustavasti. Oltuani Raahen ammattiopiston laskettelureissulla mukana musta tuntuu, että oikeat ammattiopiston oppilaatkin ovat fiksumpia kuin nämä kyseiset akateemiset yliopisto-opiskelijat, jotka eivät siis käy koulua vaan kuuluvat tiedeyhteisöön. Joojoo, ei voi yleistää.

Ihan jännittäviä otsikoita ollut viime aikoina lehdissä. Nokialta uutispommi keskiviikkona, Teemua pommitetaan MM-kisoihin, Povipommi Jordan rajussa kolarissa. Mua ärsyttää tällaiset termit. En tiedä miksi niitä kutsutaan. En löytänyt mistään otsikkoa, jossa jotain räjähtäisi, mutta Elastinen sanoi viikonloppuna radiossa, että huomenna Seinäjoella räjähtää! Eli siis ilmeisesti niillä oli tulossa tosi kova keikka siellä. Löysin kuitenkin myös otsikon, jossa räjähtää-sanaa käytetään sanan varsinaisessa merkityksessä: Piilotettu ydinpommi räjähtää Euroopassa, jos..” (EDIT: tässähän oli myös sana pommi sanan varsinaisessa merkityksessä!) Myös pitkän tähtäimen suunnitelmat on minusta aika epäilyttäviä.

Enkä kyllä tajua miten ikinä pääsen sinne kouluun. Argh. Oon istunu kirjastossa tammikuusta lähtien ja tuntuu koko ajan vain epätoivoisemmalta. Miten ikinä voin muistaa niin paljon asiaa? Tuurillako sinne päästään? Ja sitten taas yritän muistuttaa itseäni, että unelmien eteen on tehtävä töitä. Ja niin minä teen.

Ja koska tää postaus näyttää tosi tylsältä ilman kuvaa, niin laitan yhden Jonin ottaman kuvan meistä. Tästä kuvasta käy ilmi perusvaatetukseni. Niin ja myös Eetun. Englannissa yks tyttö sanoi, että siitä on söpöä kun pukeudutaan samalla tavalla (meillä molemmilla tais olla ne Conversen tennarit), johon Eetu: ”Ei kun Nina vaan pukeutuu tolleen vähän poikamaisesti.” Musta ollaan kuitenkin aika tyylikäs pariskunta, eikös?

Tuntuu kuin näitä Jouluja olisi yhä kiihtyvämpään tahtiin. Täytynee johtua yksinkertaisesti elämän sisällön puutteesta.

Meillä varataan työmatkat Suomen Matkatoimiston kautta. Toistuvasti olen joutunut täsmentämään, että tahdon viikonlopuksi Ouluun ja sitten taas palata maanantaina Helsinkiin. Onko tosiaan niin yleistä käydä Oulussa töissä Helsingistä?

Mun joulun tähtihetkiä oli ehkä Call of Duty ykkösen pelaaminen Jonia ja Joria vastaan Tyneillä. Tai se, kun sain kantaa isälle ja äidille lahjaksi tuomani taulutelevision ulos kun niille tuli tappelu sen sijoittamisesta. Annoin sen sitten Tyneille ja Ninan äiti oli varauksettoman onnellinen uudesta televisiosta, vaikka useimpien naisten lailla totesikin, että ”tuo on kyllä suurin televisio, jonka tänne voi laittaa”. Hah! Varsin yleinen harhaluulo. Jossain on varmasti matemaattinen teoria taulutelevision koosta huoneen kokoon suhteutettuna (32″ television maksimikatseluetäisyys 3.7 metriä, optimi 1.3m jos halutaan nauttia Full HD kuvasta). Luulenpa, että joulun karma iski näin kohdallani ja jouduin nyt vuorostani kärsimään lapsuuteni kärttyisistä jouluaatoista. Onneksi jo toisella yrityksellä sain nauttia antamisen ilosta.

Emmillä ja Perallakin oli uusi taulutelevisio sekä PS3 ja move-ohjain. Pelasin jotain taistelupeliä matot rullalla ja niska hiessä. Eilen ja tänään mun jalat on olleet aika herkkinä treenistä. Nina mielestä pleikkarin hyppytapoissa ei tarvitse oikeasti hypätä ilmaan ja laskeutua polviasentoon lattialle, mutta minäpä uskallan olla eri mieltä. Yksi asia taistelupeleissä ei onneksi edes uusien ja innovatiivisten ohjainten myötä muutu – kaikkia kontrolleja hullusti hakkaamalla voittaa minkä tahansa pahiksen.

Tällä viikolla olen enimmäkseen epäonnistunut. Pienet onnistumiset ovat murskautuneet parin valtavan epäonnistumisen alle. Ensin työt menivät päin vittua, jotain mihin en voinut paljoa vaikuttaa. Meidän projektin keskeinen osa täällä on uittaa 1.8 kilometriä pitkä betonilla päällystetty muovinen viemäriputki Shorehamin satamasta ulos ja paikoilleen meren pohjaan. Englannin vuorovesi on vähän ongelmallinen ja Shorehamin satamassa vedenpinnan vaihtelu on korjattu suluilla – samanlaisilla kuin esimerkiksi Saimaan kanavassa. Me ei kuitenkaan voida avata koko lukkoa kerralla sillä se merkitsisi, että 12 tunnissa koko satama voisi tyhjentyä vedestä jos lukko ei jostain syystä enää sulkeutuisi. Niinpä putkea varten on asennettu kuljettimet, jotka vievät sen lukon yli. Jokainen metri sitä putkea painaa kaksipilkkujotain tonnia eikä se taivu kovin hyvin ja maanantaina kun kuljettimia kokeiltiin käyttää hajosi putken betonikuori. Täydellinen epäonnistuminen siis ja putki makaa vieläkin samassa.

Sitten keskiviikkona yritin tulostaa liian isoa PDF-tiedostoa ja tietokone kaatui eikä enää noussut. Olisin tarvinnut Windowsin asennuslevykkeen, jota juuri sillä hetkellä minulla ei ollut. Olisin voinut hankkia sellaisen parissa tunnissa, mutta firman IT vaati, että lähetän koneen niille. Siis Hollantiin. DHL tuli ja annoin niille mun koneen. Pari tuntia myöhemmin toinen DHL:n kuski tuli hakemaan konetta. Ekan olisi pitänyt hakea joku matkalaukku. Noh… sellainen ongelma se siis. Ihan Gatwickin lentoaseman vierestä paketin lähettäminen DHL:n Express palvelulla ihan Rotterdamin naapuriin vie kaksi vuorokautta. Että sellainen express.

Sain sitten toisen tietokoneen rikkinäisen tilalle. Oikeastaan työkaveri oli saanut tämän oman koneensa tilalle siksi aikaa kun hänen konettaan korjattiin. Turvallisuus on ainakin kohdillaan kun koneeseen ei voi asentaa mitään ajureita (tulostin, skanneri), sillä ei voi polttaa levyjä eikä siinä ole muita selaimia kuin vanhentunut IE eivätkä käyttäjän oikeudet veny edes virustorjunnan päivittämiseen.

Tässä siis päivän vinkki – Lataa unbuntu.comista uusin Ubuntu-Linux. Ĺaita se muistitikulle ja pyydä työkaveria polttamaan se CD:lle. Thinkpadissa voit bootata koneen käynnistymään CD:ltä näpyttelemällä F12:sta käynnistyksen aikana. Valitse DVD/CD asema ja odota Ubuntun käynnistymistä. Valitse, että haluat ajaa Linuxin levyltä, älä yritä asentaa mitään. Kun kone on lopulta käynnistynyt, tökkää siihen muutaman gigan muistitikku ja valitse System… Administration… Startup Disk Creator… Nyt voit valita muistitikun ja valita ”When startin up from this disk, documents and settings will be stored in reserved extra space” ja liu’uttaa valitsimin ihan oikeaan laitaan. Nyt luot muistitikulle Ubuntu asennuksen, joka muistaa tekemäsi muutokset ja asentamasi ohjelmat. Toisin sanoen voit käynnistää minkä tahansa tietokoneen tältä muistitikulta ja jatkaa siitä mihin jäit viimekerralla työskennellessäsi. Hirveästi ekstratilaa tikulla ei ole, mutta minulle se riittää oman elämäni tarpeisiin kunnes saan oikein tietokoneeni takaisin. Kun sitten tikku on luotu, käynnistä tietokone uudellee, näpyttele taas F12:sta ja valitse tällä kertaa USB-asema. Valitse jälleen, että haluat kokeilla Ubuntua asentamisen sijaan ja käyttöjärjestelmäsi käynnistyy muistitikulta. Tällaista asennusta sanotaan Persistent-asennukseksi. Jos luot pelkän levykuvan muistitikulle, tekemäsi muutokset eivät tallennu.

Ainiin. Sain myös uuden takavanteen valmiiksi Langsteriin. Nyt minulla on katuvanne ja poolovanne erikseen. Laitan kuvan kunhan kone tulee maanantaina. Varmasti toimiva yhdistälmä fiksivanteen rakentamiseen on On-One korkealaippainen fixed-fixed napa 290mm kaksoisohennetuilla DT-Swiss puolilla ja Mavicin Open Pro vanteella 3-yli puolattuna. Hintaa noin 70 puntaa tarvikkeineen kun itse kasaa. Kevyt ja kestävä.

Mutta nyt täytyy etsiä jostain aamiaista.

ääh. yritän koota listaa optikkoliikkeistä eräiden pikkukuntien lähellä (tämä liittyy opinnäytetyöhön). vimpelin kohdalla kiinnostus lopahti. vilkaisin syksyn aikataulua ja hieman kiirettä pitää: opinnäytetyö pitää olla opettajilla arvosteltavana marraskuun eka viikko ja puolet on vielä tekemättä. lisäksi pitää tehdä silmätautiopin lopputyö silmien kasvaimista. eli siis kirjottaa 25 sivua ja esittää muille ryhmäläisille. sitten olis kaks näyttökoetta, kolmen viikon harjoittelu, kolme kurssia ja sen sellaista. 3.12. olis viimeinen koulupäivä. ou jeah. stressais vähemmästäkin. mutta ei kai se auta, kun tehdä ja tehdä vaan. yötä päivää ja päivää ja yötä. meidän koulutusohjelma on suunniteltu ihan päin helvettiä: kaks vuotta vaan ollaan ja kolmantena vuonna kuollaan stressiin. vitun vimpeli.

tuntuu, että oon menettämässä viimeisenkin näkökykyni. näen nykyään kipinöitä (molemmissa silmissä), kun katson taivaalle tai tietokoneennäyttöä, jolla on valkoinen sivu auki. lisäksi kaikki miljoonat lasiaissamentumat häiritsee näkemistä. puhumattakaan siitä, että vasemmalla silmällä ei näe enää seinäkellon numeroita tai viisareita, telkkarin tekstit näkyy jotenkin. pelkään koko ajan, että oikealle silmälle tapahtuu jotain, kuten että siihenkin tulee värikalvon tulehdus. sitten oon kusessa. sitten oon sokea. vittu. tai no, määritelmänä sokea on väärä. oikeampi olisi varmaankin helvetin heikkonäköinen. ja mitä enemmän stressaan tätä (tai mitä tahansa muuta asiaa), niin silmienkin tilanne vain pahentuu. konsultoin puhelimitse silmälääkäriä, joka käski hoitaa jumissa olevan niskan kuntoon ja katella taivaalle uudestaan. ei oo kipinät ainakaan vielä häipyneet, tosin oon käyny vasta kerran fysioterapeutilla. oireet eivät kuulemma liity värikalvon tulehdukseen. no ei niin, mutta entä ms-tauti tai lasiaisen irtauma tai verkkokalvon reikä tai repeämä? mitä jos mun oikean silmä lasiainen samentuu iän myötä niin, ettei sen läpi kulje enää mikään valo? tieto lisää tuskaa. mitään kasvaimia en oo vielä silmistäni keksiny, mutta eiköhän nekin löydy, kun alan tutustua tuohon silmätautiopin lopputyön teoriaan. miks just mun silmät on niin sairaat? (ja juu, kyllä minä tiedän, että niin on monen muunkin.)

vielä tämä ja ens viikko töitä. sitten keskityn muutaman päivän opinnäytetyöhön ja yritän saada jotain aikaan. 24.8. lähden taas brightoniin (eetullekin tiedoksi). 30. päivä alkaa koulu ja sitten on kesä ohitse. ja alkaa syksy! syksy on aina niin ihanaa aikaa, kun saa aloittaa puhtaalta pöydältä. saa juoda kirsikkaolutta never grow oldin patiolla lämpölamppujen paahteessa reggaen pauhatessa taustalla. saa nauttia lämpimistä, mutta jo hieman syksyn kirpeistä pimeistä illoista ja olla onnellinen. tai niin sai aiempina syksyinä. ehkä sitä vois synttäreitä juhlia ja sen verran irrotella. jos tekis oikein kakunkin ja kutsuis kavereita käymään. oikeesti mietin vähän mun ja eetun synttäriälläreitä, se olis hauskaa.

joskus vuosia sitten mietin livejournalin blogissa vessapaperia, joka olisi niin paksua, että vain yksi palanen riittäisi. viime vuodet emboa käyttäneenä voin sanoa, että yksi pala riittää. varmaan kyllä riippuu myös paljon pyyhintätekniikasta. siitä ei sitten sen enempää. ja koska tagit ”koulu” ja ”parisuhde” on samaa tagia, niin mainittakoon parisuhteesta sen verran, että suomen puolella menee hyvin.

kiitos kaunis, nyt takaisin vimpeliin. ehkä pää selvis. tai jos ei, niin sitten otan simaa jääkaapista ja kuuntelen onnellisten ihmisten musiikkia.