We received a quote for a diver for bottom inspection on site. It was a little higher than usual so I joked we should just drop a GoPro over the side and have a go with that. My project manager thought it was an excellent idea. So we went to the hardware store and bough a few 2 meter spars of glassfibre reinforced PVC pipe, angle pieces and rope. Then we bought the cheapest GoPro and mounted it on the frame with a diving lamp. Voila! A poor man’s string operated ROV.
Viimeinen yksikkö lähti työmaalta. Työt ovat nyt sitten paperihommia lukuunottamatta ohi.
Heräsin pirunmoiseen päänsärkyyn tänä aamuna (btw. eilen aamulla, olen hidas postaaja). Ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan, samankaltainen olo lienee odotettavissa myös seuraavana aamuna (ei ollut niin paha).
Työ on kyllä perkelee tappavaa hommaa jos istuu pelkän tietokoneen ääressä. Tietokonepöytäkin on sellainen konekirjoituskoneelle suunniteltu teräväsärmäinen, joka leikkaisi ranteet auki, jollen olisi reunaan vetänyt ilmastointiteippiä. Meillä on kansainvälinen ”turvallisuusosoite”, jonne voi lähettää sähköpostia työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Pistin sinne mailia, että aika kurjat on oltavat monissa projektitoimistoissa ja vähän epäreilua kun varmasti päätoimistolla sihteereillä on kaiken maailman ergonomiavempeleet ja meillähän ei ole muuta eroa kuin ne neljä tuntia, jonka verran enemmän teen päivässä töitä omassa ”työpisteessäni”. Monet meistä kulkee vaan projektitoimistosta toiseen ja jos jokaisessa niistä on työpisteet yhtä perseestä niin aika rikkinäisiä kavereita ollaan viisikymppisinä.
Ja sekin vielä, että koskaan ei ehdi harrastaa liikuntaa. Ekana pakolla istutaan töissä 12 tuntia päivässä ja sitten pitää lähteä työporukalla kaljalle. Mulla alkaa parissa viikossa sosiaalisuusvarannot olla tapissa tällaisella meiningillä. Sunnuntaina on vaan ihana pyöräillä ilman ketään muita ja shoppailla vaikka sarjiksia. En ole vieläkään löytänyt hyvää kirjakauppaa täältä, mutta sarjiskauppoja on kaksikin.
Meillä alkoi töissä uusi työturvallisuusohjelma. Työturvallisuusohjelmat on sellaisia juttuja, joita Suomen ulkopuolella toimivat isot yhtiöt tekee. Niiden tarkoituksena on mm. vähentää työtapaturmia ja jatkaa työntekijöiden työikää. Suomessakin firmat tekee kaikenlaisia pikkujuttuja, mutta helppo on huomata, että jo lain piirissä toimiminen tuottaa ongelmia. Suomessahan työturvallisuuslainsäädäntöön tuli vuonna 2009 uusi pykälä, joka tekee kypärän pakolliseksi rakennustyömailla. Tämäkin uusi sääntö näkyy parhaiten asfalttityömailla sillä isoilla firmoilla on näissä asioissa eniten hävittävää ja siksi esim. Lemminkäisen tietyömailla kaikilla on varmasti kypärä päässä. Kaupungilla jos kattelee ympärilleen niin aika harvoin esim. kattoremontteja tekevillä miehillä on kypärää päässä tellingeillä. Kyseessä on kuitenkin työmaatyyppi, jossa osa kavereista on jossain korkealla ja niillä on esineitä kuten työkaluja, jotka toisinaan putoavat.
Viime vuonna työturvallisuudesta ja äijämeiningistä oli iso juttu Hesarissa, mutta keskustelua siitä ei syntynyt. Jotenkin tuntuu, että Suomessa työturvallisuus vaietaan kuoliaaksi. Onhan se firmoille, niin isoille kuin pienillekin, hyväksi kun ei turhaan tällaisiin asioihin puututa. Ei tarvi muuttaa työtapoja tai laittaa rahaa vehkeisiin, joita kukaan ei kuitenkaan käytä.
Ainiin. Meidän työturvallisuusohjelman nimi on NINA – No injuries, No Accidents.
Mun mielestä koko turvaohjelmasta ois saanut tehtyä vähän mediaseksikkäämmänkin ihan pienellä muutoksella…
Hei. Olen Hollannissa turvallisuuskurssilla. Meidän firma aikoo maailman turvallisimmaksi ruoppausfirmaksi. Ei kukaan sellaista maalia ole julkaissut, mutta miksi pyrkiä vähempään? Ei täällä mitään uutta tule siinä mielessä vastaan, että kaikki työkalut on jo käytössä. Nyt vain uuden kampanjan kautta saadaan mahdollisuus myydä ne vanhat työkalut niillekin, jotka niitä eivät ennen ole käyttäneet. On mulla vähän uskoa tähän, ehkä siksi, että nyt keskitytään sellaisiin tyyppeihin, jotka haluaakin kuulla lisää. Yleensähän turvallisuus on työmaalla sitä, että valitetaan niille, jotka eivät tee töitä oikein. Tavoitteena on, että loput seuraa perässä kun saadan muutama edelläkävijä ensin vakuuttumaan. Oliko se nyt 15.5%… Kyllä joku TED talkkeja katseleva twiittaaja tämän jutun muistaa.
Meille tuli uusi ruoppaaja työmaalle. Olin jo unohtanut kuinka mukavaa on tehdä työturvallisuustarkastuksia kun en ole ollut oikeilla suomalaisilla ruoppaajilla niin pitkään aikaan. No tämänkin on Kyproksen lipun alla ja päälliköt on Hollantilaisia, mutta historia Suomalaisen firman palveluksessa on jättänyt jälkensä.
Kuvassa on metallisorvi, johon on jälkiasennettu noin 2000 euroa maksava suojasarja. Sarjaan kuuluu sorvin istukan peittävä osa, joka sulkeutuessaan estää unohtamassa avainta istukkaan kiinni ja työkappaleen peittävä suoja, jossa on yhdysrakenteinen työvalo. Mitä vikaa on kuvassa?
Oon vähän kyrpiintynyt mun töihin täällä Englannissa. Täällä on täysin mahdotonta saada mitään aikaan. Olen joutunut johtajien vallantavoittelun uhriksi. Olen mukana kahden yrityksen yhteistyöprojektissa, jossa tarkoituksena on upottaa merenpohjaan 1.8 kilometriä pitkä vedenpuhdistamon poistoputki. Meidän yritys kaivaa sille putkelle paikan ja toinen yritys kokoaa putken ja upottaa sen paikoilleen. Mun tehtävä on valvoa työturvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja laatua. Siinä on suunnilleen 300% enemmän työtehtäviä kuin kenelläkään muulla. Tottakai kaikkien pitää jokapäiväisessä työssään huomioida kaikki nuo asiat, mutta minun vastuullani on lopulta tehdä kaikesta paperi, joka sen todistaa.
Esimerkki: Pekka tahtoo varmistaa, että jos joku putoaa korkealta paikalta, Pekka ei joudu siitä vaikeuksiin. Pekka käskee minua tekemään aiheesta toolbox-kokouksen. Tämän lisäksi pitää tarkastaa, että putoamissuojavälineet ovat kunnossa ja selvittää mitä paikallinen lainsäädäntö aiheesta sanoo. Lyhytkestoista ajattelua tässä edustaa se, että Pekka ei halua selvittää miten korkealla paikalla työskentelyä voitaisiin vähentää tai työtapoja parantaa. Pääasia on, että hommat tehdään lain mukaan eikä tuotanto mainittavasti kärsi. Projektille ei saa aiheutua mainittavia kuluja. Toolbox-kokouksessa jutellaan pehmoisia ja heitän jonkun nippelitiedon, jonka olen sattunut jostain lukemaan. Sitten tehdään paperi jossa on kaikkien nimi ja allekirjoitus. Tällä varmistetaan, että kaikkien olisi pitänyt tietää olla putoamatta jostain korkealta.
Mitä tälle paperille sitten tapahtuu? Noh, jossain toisessa projektissa se skannataan ja alkuperäinen menee kansioon. Skannattu paperi menee projektin palvelimelle. Meillä on kuitenkin yhteistyöprojekti eikä varsinaista palvelinta. Yhteistyöyritys laittoi oman serverinsä pieneen nurkkahuoneeseen satamatoimiston yhteydessä. Meidän toimisto on 100 metrin päässä kaikkien puhelin- ja sähköjohtojen ulottumattomissa. Serverissä ei ole edes varavirtalähdettä tai varmuuskopiointia – todennäköisesti kuka tahansa yhteistyöyrityksen verkosta pääsee sen tiedostoihin käsiksi. Jotkin tuotannon luvut eivät saisi päätyä meidän firman ulkopuolelle, joten todennäköisesti niitä ei tuolle serverille voi koskaan laittaa. Eipä sillä väliä kun kukaan ei jaksa 100 metriä kannettava kainalossa joka päivä kävellä siirtämään tiedostoja siihen matolaatikkoon. Meidän oma yritys on viimevuosien aikana suunnitellut ns. portaalia, johon kuka tahansa missä tahansa voi kirjautua sisään ja tutkiskella eri projektien tiedostoja. Luonnollisesti pitää olla erilaisia lupia ja käyttäjätunnuksia. Pitää myös tehdä VPN-yhteys Hollannissa olevaan palvelimeen. Ja yhteyden voi ottaa vain omalla kannettavallaan. Ei ole esim. mahdollista keksiä jossain kentällä tarvitsevansa jotain tietoa ja etsiä sen kätevällä mobiililaitteella. VPN-tunnelointi katkaisee myös kaikki paikallisverkkoyhteydet, joten esim. omaan verkkotulostimeen tai skanneriin ei saa yhteyttä. Ei ole siis mahdollista suoraan skannata materiaalia ja siirtää sitä portaaliin. Tai tiedostonsiirtoa odotellessa skannata materiaalia. Pitäisi olla USB-piuhan päässä. Naureskelin vielä vuosi sitten kun jokainen vanha patu kantoi omaa monitoimitulostinta mukanaan.
No oletetaan, että laitan nyt tämän lapun paremman varmuuskopioinnin puutteessa portaaliin. Meidän toimistossa on pelkkiä mobiiliyhteyksiä, joten parasta toivoa tiedosto ei ole turhan iso tai että kukaan muu ei yritä ladata materiaalia yhtä aikaan. Kun tiedosto on sitten perillä, se pitäis saada oikeaan kansioon. Portaali perustuu Microsoftin Sharepoint(tm) härdelliin, jossa on kohtalaisen raskas java-kikkura esittämässä portaalin kansiorakennetta. Oikeastaan Sharepoint toimii aika nopeasti jos käyttää Firefoxia, mutta Internet Explorer on ainoa portaalin tukema selain. Juuri tämä kansiorakennekikkura ei toimi kuin Explorerilla. Jokaisen kansion avaaminen kestää 30 sekunnista minuuttiin. Jos dokumenttini kohde on kolmannessa alikansiossa sen siirtämiseen ei todellakaan kulu 90 sekunnista kolmeen minuuttiin – kukaan ei pysty keskittymään tiedoston siirtämiseen niin pitkäksi aikaa. Todennäköisesti tiedosto on paikoillaan viiden minuutin kuluttua jos VPN-yhteys ei katkea välillä. Todennäköisesti pomolla on jotain asiaa tai joku pieni tehtävä joka odotellessa täytyy hoitaa. Kun tiedosto on sitten paikoilaan sille pitää vielä antaa oikeudet. Asiakirjavastaavana minä olen projektin ainoa virallisesti näiden tiedostojen oikeuksia hoitava henkilö. Ennen kuin minä olen oikeudet antanut, ei yksikään kenenkään lataama tiedosto tule muiden nähtäväksi. Oikeastaan minun pitäisi siis lukea jokainen portaaliin ladattu asiakirja. Onneksi tämän homman hoitamiseksi on nopeampi keino, eli taulukossa editointi, jossa saatan hyväksyä tiedostoja lukematta vaikka sata asiakirjaa. Loistavaa kunhan jokainen lataa vain aitoja ja oikeita dokumentteja portaaliin. Latasin muuten viime torstaina portaaliin 54 asiakirjaa, puolet ei ole vieläkään oikeassa kansiossa eikä niitä siksi voi hyväksyä eikä niihin siksi pääse kukaan muu käsiksi.
Olen ollut yhteydessä meidän IT-tukeen Hollannissa portaalin mahdottomista ominaisuuksista. Kukaan ei tunnu käsittävän, että täällä kentällä kellään ei ole laajakaistaa emmekä ole 312 kilometrin säteellä portaalin palvelimesta toisin kuin jokainen Hollannissa. Tällä hetkellä puolet työajastani valuu hukkaan koska projektipäällikkö kerää pisteitä portaalin käyttämisellä. Ei saa käsittää väärin, olen 99% sitä mieltä, että portaali on tulevaisuus ja jonkun pitää kehittää sitä eteenpäin, mutta meille portaali on ihan turha kikkare. Kaiken lisäksi portaalin tiedostorakennetta ei pysty muokkaamaan ja meillä on nyt kolme tiedostorakennetta – ideaali, portaali ja paperimalli. Paperimalli on se, jota en ole vielä edes ehtinyt käyttämään.
Ainiin. Ja nyt sain sähköpostia meidän yhteistyökumppanin projektipäälliköltä, joka on tavallaan myös minun esimieheni. Minun pitäisi toimittaa sille joku tiedosto, jonka se on suunnitellut toimittavansa asiakkaalle huomenna koska ylihuomenna on joku kokous, johon se kuukausi sitten lupasi toimittavansa sen asiakirjan. Toivottavasti sillä on ollut yhtä kiire kuin minulla ja se siksi ei ole muistanut aikaisemmin sitä dokumenttia.
Ninan pikkuveljet ovat muuten suuttuneet minulle kun olen julkisesti arvostellut muutamaa viimeaikojen ajattelematonta tempausta. Nina on huolestunut kun ei voida olla kaikki kavereita. En tiedä onko kaikki stressi ja vittuuntuminen aiheuttanut mun tunneälylle jonkinlaisen rampautumisen, mutta mielestäni en ollut NIIN ilkeä. Olisinpa palveluammatissa niin voisin purkaa kaikki patoutumat vaan asiakkaisiin…
Tein sitten tollasen julisteen meidän ruoppaajan kavereille. Otin pohjaksi vanhan sota-ajan propagandajulisteen. Odotan kiitoskirjestä emoyhtiöltä, jonka tunnarin laitoin kypärän otsaan. Eipä siinä, tunnen vain yhden Hollantilaisen joka osaa sanoa, mitä tuossa lukee.
Tänään ajeltiin ensinnä kaksi tuntia Farehamista Brightoniin ja sitten istuttiin kolme tuntia kokouksessa. Hölynpölykokouksen jälkeen piti pitää toinen kokous, jossa päätettiin mitä edellisessä kokouksessa oli päätetty. En osaa itse kyllä yhtään pitää kokousta, ehkä se johtuu siitä, että en tuosta hommasta ole koskaan saanut rahaa. Nyt kyllä jo osaisin kuitenkin neuvoa kuinka niitä kokouksia pitäisi pitää. Nytkin puheenjohtaja sotkeentui niihin kuivannollisiin lillukanvarsiin pariksi tunniksi. Kokouksessa saisi tulla vain esitys ja keskustelu ja päätös. Helpottaisi minun pöytäkirjojen kirjoitteluakin.
Perjantaina pääsen varmaan muuttamaan Brighton Marinaan, innolla odotan.
Helsinki-Vantaa!
Mietin joko Nina on palannut sen entisen blogin pariin. Yritin tehdä tähän siirtymisestä helppoa. Ja onhan se helppoa kun WordPress on niin paljon parempi julkaisupohja. Tällähän voi tehdä melkein mitä vaan, voi esimerkiksi yrittää kaapata Ninaa kuola valuen lukevat stalkkerit myös mun juttujen pariin.
Meillä on töissä esitelty uuttaa riskianalyysijärjestelmää. Riskianalyysit on jotain, joita tehdä pian myös Suomessa kaikilla työpaikoilla. Tarkoituksena on vain miettiä onko joku työpaikalla vaarassa ja millaisessa vaarassa ja voiko sille vaaralle tehdä jotain ennen kuin riskit toteutuvat ts. hemmo katoaa pahvipuristimeen tai jotain muuta yhtä kaurismäkeläistä. Meillä on nyt järjestelemä, joka tuottaa pisteitä asteikoilla 1×1 … 5×5 eli yhdestä kahteenviiteen. Kaksikymmentäviisi vastaa jotakuinkin polttoainesauvojen noukkimista ydinreaktorista paljain käsin. Hankala selittää mun pointtia ilman kuvaa, jota en jaksa alkaa värkkäämään. Riskin vakavuus kuitenkin arvioidaan kertomalla vakavuus todennäköisyydellä. Siis vakavuus asteikolla 1-5 ja todennäköisyys 1-5. Nämä meidän jokaisen pitää itse arvioida omiin lomakkeisiimme. Emoyhtiö kuitenkin kerää kaikki onnettomuus- ja läheltäpitiraportit kaikilta yksiköiltä ympäri maailmaa. En ymmärrä miksei niiden kone vain voi suoraan laskea meille todennäköisyyttä esimerkiksi sille, että Ville tipahtaa proomun laidan yli. Meillähän on kovaa faktaa sen yleisyydestä, miksi minun se pitää päättää? Firma myös tietää kuinka vakavia seuraukset yleensä ovat. Noiden lappujen täyttäjällä on myös apunaan pieni lista eri vakavuuksien arvioinnista. Todella vakavassa vahingossa useita ihmisiä kuolee, aineelliset vahingot ovat vaikkapa 500.000 euroa ja ympäristö kärsii pysyvästi. Sinne vois lisätä lainopilliset seuraamukset – projektipäällikkö joutuu vankilaan, turvallisuusvastaava saa 3-5 vuoden vankeustuomion, emoyhtiön hallitus saa henkilökohtaisia sakkorangaistuksia. Niitähän tässä eniten pelätään.
Anyway. Näin se ajatus lentää.