Riding the slow bus back to work. King of Fixed 2012 has ended and so has the Helsinki Bicycle Film Festival for me. The weekend has been awesome – sun, bikes and movies. I think every night I have slept an hour less than the night before because of all the things to do.
I’ll have compile some sort of video, but here’s the best bit shot by Nina. Some dude proved that a helmet is not such a silly thing to have on your head (especially when competing in a skidding competition).
Ensiksi tahdon kiittää kaikkia sponsoreita, joita oli kolme: Oulun Ilmakitaran Maailmanmestaruuskisat (ainoa kitara, jota voi soittaa murtunein sormin), Union ja Terramare. Jokainen sponssasi meille t-paidan. Voitot jäivät tällä kertaa vähiin, mutta ainakin yksi saatanan hyvä peli pelattiin itse suomenmestareita vastaan. Jaksettiin pyörittää jatkoajalle saakka, mutta sitten alkoi hapottaa niin pahasti, ettei yksinkertaisesti pärjännyt enää. Lauantai-illan throw-ineissa vedin sitten vielä yhden etukiekon ropelliksi ja baarista palatessa pannutin skiddaukset rautatieaseman nurkilla. Yritystä siis riitti vielä virallisten pelienkin jälkeen, en vaan tiedä mitä yritin.
Kovalevyllä näytti sunnuntain päätteeksi olevan 16 gigaa kuvia videomatskua. Kaikki meidän pelit on kypäräkameralla tallennettu, lukuunottamatta Tapon palkittuja mestaruuspannuja, joiden kohdalla muistikortti oli juuri loppunut. Kohta on monta kuukautta aikaa editoida ja märehtiä sitä materiaalia.
EDIT: Meidän paras peli, vaikka ei tätä voitettukaan:
Eilen bongasin Interwebistä We <3 Helsinki tapahtuman pyöräilypäivän. En tiedä mitä kaikkea siinä mainostettiin, mutta käytännössä Kaffa Roastery tuli tarjoaan kahvia, joku toinen alkoholia ja yksivaihteelaiset fiksas polkupyöriä. Ainiin ja olihan siellä musiikkia, jota joku kimeä-ääninen tyttö esitti kitaran kanssa. Pääsin kovan yrittämisen jälkeen ropaamaan jopa pyörää kun asensin etujarrua vanhaan Mercieriin. Illalla oli tarkoitus olla group ride, jonka lähtö venyi ja venyi ja sen lopulta lähdettyä päätin itse mennä kotiin nukkumaan. Massa vain oli liikkunut niin hitaasti, että tavoitin sen Sörkan kurvissa ja lähdin sitten mielenkiinnosta katsomaan josko jotain mayhemiakin syntyisi. Lähinnä bussikuskit ärisivät autojensa ikkunoista, mutta mitään verenvuodatusta en päässyt todistamaan. Viime kriittisestä massasta poiketen täällä ei ollut yhtään poliisia matkassa, joten nyt mentiin muun liikenteen kanssa symbioosissa. Jos symbioosi siis tarkoittaa sitä, että joku iso eläin käyttää pienemmän eläimen pesää retkivessana.
Sepellä lähti auto lapasesta. Käytiin kattoon Ninan kanssa jotain kummaa tapahtumaa, jossa ajeltiin autoilla ympyrää, välillä ihan vaan paikallaan. Ilmeisesti tuollainen 150 heppanen mopoauto ei ollutkaan mukulakivillä se kaikkein paras vehe. Sebastien ajoi kai aitaan ja joku näytöskuski meinasi viedä ääni- ja kuvamiesten piuhat mukanaan.
Lauantaina käytiin puistopiknikillä, jossa Laurin kanssa tyyppäiltiin jopoa ja ajeltiin lopulta fillareilla Kalasatamaan Bermudakonteille katsomaan kun amerikkalaiset tanssi elektrodiskon tahtiin.
Ja sitten muutama kuva, jotka otin kännykällä pitkin viikonloppua:
Vanmoof pyörän rungosta bongattu tarra: ”…when locked to a steady object it is unbeatable like Batman.”
Amerikkalaisissa autoissa eivät edes lukot ole kovin hyviä. Joku oli lisännyt kuskin oveen riippulukon.
Kiasman ARS11-näyttelystä bongattua. Tällä miehellä on lähes savolainen huumorintaju.
Osallistuin kriittiseen pyöräretkeen Helsingissä. Joka kuukauden toisena tiistaina ajetaan polkupyörillä ympäri kaupunkia ja poliisi pysäyttää muun liikenteen. Väittäisin, että käytännössä kriittinen massa tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä sillä se pysäyttää reitiltään myös julkisen liikenteen. Etenkin nyt ajettiin rautatieaseman editse Kallioon ja blokattiin ainakin vartiksi sen tieosuuden linja-autoliikenne. Varmasti monet paikalliset löytää siitä myös iloittaavaa, sillä linja-autojen kuljettajia kohtaan tulee nettifoorumeilla valtavasti kritiikkiä öykkärimäisestä käytöksestä ja pyöräilijöiden pakottamisesta ulos ajoradalta.
Mikäli nyt kuitenkin unohdan hyöty- ja haittaseikat, kaupungilla ajelu vähän epätavallisemmilla reiteillä oli oikein mukavaa. Iso äänentoisto ois ollut vielä mukavempaa. Reitti päättyi Sibelius-puistoon, jossa ilmeisesti keskusteltiin (fillari)politiikasta. Minä poistuin heti 50 sentin yksi auto vähemmän -tarran lunastamisen jälkeen.
Lähdin eilen vähän aikaisemmin töistä ja poljin Tikkurilaan ostamaan kammet. Tikkurilasta poljin Kallion kautta keskustaan. Aurinko paistoi korkealta ja kovaa. Olin läkähtymispisteessä koko ajan. Ei kannattaisi ennen kovaa hellettä luovuttaa valtavasti verta.
Johannes oli hakenut uuden polkupyörän matkahuollosta. Se korosti jatkuvasti, että en saisi ajaa kovin kovaa, jotta se pysyy pystyssä. Vedin kaikki mahdolliset ylämäet täysiä. Lopulta Johannes hikoili ja haukkoi henkeä jossain Linnanmäen takana kallioilla. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä fiksikeskareissakin katselemassa hienoja pyöriä. Pääsin pyörittelemään vähän poolopalloa, mutta lainamailalla.
Alppilassa oli Oululaisten picnic, johon lopulta päädyttiin Hanneksen kanssa fiilistelemään. Kun pistäydyin hakemassa Alepasta pari lonkkua ja kahvit munkkeineen myyjä katsoi liian pitkään. Kysyin tunnetaanko jostain kun katsoit niin pitkään. Kyse oli aurinkolaseista, jotka – kuten myöhemmin sain kuulla – pudottavat vuosia harteiltani. Ilman laseja sain tehdä ostokset loppuun.
Picnicistä ei sen kummempaa sanottavaa. Johannes tapasi vanhan partiotutun ja jonkun matematiikan opiskelijan, joka luuli Johannesta Heseksi tai Masaksi tai Mäkkäriksi. Partiotuttu otettiin mukaan kun lähdettiin lopulta juomaan muutamat oluet Hilpeään Haukeen. Erinomaisen lahjakas fiksipyöräilijä ensikertalaiseksi. Jälkeenpäin voin vain aprikoida, että olin varmaan äänekäs ja humalainen. Railakas alkoholinkäyttöni ainakin tukisi sellaista teoriaa.
Helsingissä on varattu vakiovuoro joka Maanantai kello 19-21 pooloilulle Väiskin kentällä. Kävin Borénin kanssa pelaamassa ja oikein mukavaa oli. Välillä otettiin aika tiukasti palloa ja siinä samalla miestä. Minua siis otettiin tiukasti. En ollut asemassa, jossa olisin voinut ketään mitään.
Tää Facebook-video saattaa toimia tai sitten ei. Vimeo koodaa saman videon ehkä huomisaamuksi. Jos nyt kuitenkin näet jotain niin kyseessähän on tietenkin mun kotimatka Borénin kanssa helsinkiläisestä ravintola Kannaksesta kohti Kalliota.
Käytiin Ninan ja Johanneksen kanssa perjantai-iltana We Got Beefissa ottamassa ölsää. Tottahan toki homma vähän hajosi käsiin ja oluen lisäksi pöytään ryhdyttiin kantamaan shotteja sekä ginitonikkeja. Lopulta viisaana miehenä liityin #yksivaihde-kanavalle ja tiedustelin meille seuraa, jonka seurauksena ryyppääminen meni ihan kauheeksi ja jossain vaiheessa pelattiin myös pöytäfutista. Päällimmäisenä mieleen jäi pentagrammijallu.
Sunnuntaina, kun krapula lopulta hellitti, syötiin Ninan ja Hanneksen kanssa Kallion Soul Kitchenissä, joka oli ainakin minun mieleeni. Satuttiin ovelle juuri avaamisen aikoihin eikä meillä ollut pienintäkään ongelmaa saada pöytää. Aikaisemmin yritettiin Pelmeneihin, jossa yksittäiset ihmiset olivat suomalaiskansalliseen tapaan valloittaneet kokonaisia neljän hengen pöytiä pelkästään omalle ruholleen ja repulleen. Harmillista ja surullista, että ihmiset on niin ankeita.
