tänään oli mielenkiintoinen päivä.

kävin gastroskopiassa eli mahalaukun tähystyksessä. yritin olla googlettamatta mitään kauhujuttuja kyseisestä operaatiosta, ettei olisi mitään ennakkoluuloja. hoitaja kysyi, sainko nukutuksi viime yönä. ihan hyvin sain, onko joku muka menettänyt yöunensa moisen operaation takia? hoitaja selitti aluksi oikein perinjuurin operaation. ensin juotiin jotain lientä, ettei mahahapot pääse kuplimaan (tai jotain), sitten puudutettiin nielu suihkuttamalla puudutusainetta suuhun. puudutus tuntui siltä, että kieli olisi turvonnut, eikä henki kulje. myöskin nieleminen tuntui ikävältä. piti syljeskellä syljet suusta paperinenäliinoihin, kun ei voinut niellä. sitten tuli lääkäri, joka oli jopa tutustunut mun papereihin, tiesi perussairaudet ja kyseli miten on mahavaivojen kanssa mennyt. paremmin onneksi.

sitten asetuin vasemmalle kyljelleni leuka hieman rintaa kohti ja suuhuni laitettiin pienehkö hammassuoja, etten purisi putkea ja kyllähän se helpotti suun pitämistä auki. sitten vaan letkua nieluun: aluksi yökkäsin pari kertaa ja lääkäri käski niellä. ajattelin vain, että niele niele ja varmaan viidennellä kerralla putki sitten vihdoin lähti menemään. letkun sisäänvieminen tuntui hieman iljettävältä ja kun vihdoin päästiin mahalaukkuun, tuntui niin kuin joku olisi yrittänyt päästä mun mahasta ulos. lääkäri sanoi, että mun mahalaukku oli kiemurainen tai jotain. koepaloja otettiin muistaakseni kuusi, eikä se oikeastaan tuntunut miltään. en kai ehtinyt ajatella muuta kuin hengittämistä kuolan valuessa suusta tyynylle. luulin, että operaatio olisi ollut lyhyempi ja keskivaiheilla alkoi jo tuntua, ettei jaksa enää. sitten jotenkin keksin rentouttaa hartiaseudun ja ajatella lisää hengittämistä, niin ei tuntunut niin ikävältä. lisäksi katsoin koko ajan jotain lääkeainepulloa pöydällä, se helpotti keskittymistä.

loppua kohti ajattelin vain, että loppuis jo. odotin vaikka kuinka kauan lääkärin sanoja, että kohta loppuu. ja loppuihan se vihdoin. elämäni pisimmät seitsemän minuuttia. tyyny ja vasen poski oli ihan kuolassa ja silmät punaiset, mutta elossa oltiin. oikeastaan nyt iltaa kohden on tuntunut ikävämmältä kuin koko operaation aikana, sillä kurkku on kipeä ja hieman mahaa kivistää. eihän se mukava operaatio ole, mutta en sanoisi, että ihan kauheakaan. jos joku gastroskopiaan menevä lukee tätä, niin annan neuvon: älä googleta (enempää). jokainen on yksilö, eikä toisen kokemuksia voi verrata omiin. on helpompi mennä ilman mitään ennakkoluuloja tai kauhutarinoita.

näin tuulin ja oton kaupungilla ja käytiin limsalla kauppuri5:ssa. (en löytänyt oikeaa kotisivua?) viime viikolla tutustuin myös kyseisen bar&grillin cheddar-hampurilaiseen ja voin kyllä suositella kaikille oulunkävijöille. lisäksi palvelu on vallan erinomaista! käytiin myös katsomassa iron man 2. ehkä hieman liian sotaa ihannoiva elokuva, eikä loppua kohden lisääntyvät romantiikkayritykset oikein onnistuneet. kyllä transformers (se eka) on ehdoton suosikkini tyttöjen äksönrobottielokuvista. ehkä pitäis kattoo se tokakin, siinä on megan foxin tissit, mikä on paljon parempi asia kuin scarlett johansson. minusta scarlett näyttää hieman possulta, en voi ajatuksilleni mitään. katsoin eräänä päivänä myös aavikon kukka -nimisen elokuvan, joka oli mun mielestä älyttömän hyvä. sopii kaikille, jotka tykää mallijutuista syvällisemmällä potkulla, bridget jonesista ja itkemisestä. olen alkanut odottaa ihan innolla wall street: money never sleeps -elokuvaa, ihan vaan sen takia, että siinä on carey mulligan. se on niiiiin ihana. toivottavasti se jaksais olla oma itsensä, eikä mikään barbie.

unohdin muuten mun maailman kauneimpien naisten listalta michelle williamsin.