30-11-2007 - Relax
Oon niin ylpeä mun pikku tytöstä
Nina tuli pitkästä aikaa kotiin tosi vihaisena. Sen koulutehtävänä oli viilata messingin palasta noppa eikä se onnistunut. Mutta minä sain opetettua sen viilaamaan! Tälläkin hetkellä sen pitäisi istua jossain työpajassa viilaamassa. Olen niin ylpee, että se jaksaa. Minäkin tykkään riehua kun ei onnistu ja välillä tuntuu tosi oudolta käyttäytyä kuin öljy pytyssä, jotta toinenkin rauhoittuisi.
Minun taas on vaikea olla rauhallinen kun välillä saa sellaista paskapalvelua. Me yritettiin Ninan kanssa tilata Anttilan nettisivuilta joulukortteja ja koko projekti tuntuu olevan tuhoon tuomittu. Kuvapalvelun sivuilla on isot mainokset ja linkit "tilaa joulukortit & kuvakortit". Minähän tilasin ja ensimmäisenä hämmästelin kun palvelu ei lähettänyt mitään tilausvahvistuksia eikä missään myöskään sanottu koska kuvat olisivat valmiita. Luonnollisesti niiden valmistumisesta ei tullut mitään ilmoitustakaan vaan niitä piti itse lähteä Anttilasta kyselemään. Siellä ne viikon päästä olivatkin, mutta myyjä veloitti niistä eri hinnan kuin kuoreen oli printattu. Kuulemma viivakoodissa oli eri hinta. Eivätkä ne kortitkaan olleet oikean laisia vaan normaaleja valokuvia (ja nämä Eirikuvan nettikuvat on tehty todella ohuen ja halvan tuntuiselle paperille, ei ollenkaan samaa, jota useimmat valokuvaliikkeet käyttää). Myyjä ei osannut meitä auttaa eikä saanut asiasta tiennyttä äijääkään paikalle. Viiden minuutin palloilun jälkeen Nina pyysi sitä ottamaan yhteyttä kun asia selviää. Seuraavana maanantaina minulle oli sitten soitettukin Anttilasta, mutta keskellä päivää kun istuin luennolla. Ei minulla ollut mahdollisuutta alkaa soittelemaan niille takaisin ja Ninalle ne eivät vastanneet. Eilen Nina meni sitten käymään Anttilassa ja nyt tämä mies, joka tiesi asiasta jotain osasi kertoa, että ei niitä kortteja voi netistä edes tilata. Niitä varten pitää kuvat tuoda CD:llä liikkeseen. Kuinka ihmeessä se voi olla mahdollista kun nettisivuilla sanotaan ihan muuta?
Tällä hetkellä minulla ei rahojani tai joulukortteja eikä myöskään tietoa kumpi valehtelee, nettisivu vai liikkeen myyjä. Tai miksi. Kyseessä on todennäköisesti juoni, jonka avulla yritetään pilata ihmisiltä joulu ja viedä usko paperikuviin. Toivottavasti kirjallinen reklamaatio ratkaisee jotain.
Muissa uutisissa tänään. Tein viimein talvihuollon pyörän takanapaan. Se jäätyi jo viime talvena kaikkein kovimpina pakkaspäivinä, mutta nyt 15 astettakin riitti eikä napa enää ottanut kiinni vaan polkimet pyörivät tyhjää kun kiireellä yritin ehtiä kuuntelemaan At The Endiä Mick'sissä. Ehdin, mutta jouduin työntämään pyörän kotiin. Aluksi olin hieman huolissani sillä pyörässäni on vähän erikoisempi vaihteeton ja jarruton napa. Lopulta se kuitenkin aukesi ihan samalla tavalla kuin Shimanon vastaavatkin. Pyörästä täytyy ensin irrottaa mutterit molemmilta puolilta kierteytettyä akselia sen jälkeen pari napautusta pyörän vasemmalta puolelta akseliin työntää ketjupuolelta laakerin sekä akselin ulos.
Jos haluat siis aukaista tällaisen Poin Racing DC-52 navan niin sen kun ruuvimeisselillä ja vasaralla naputtelet tuota sisintä metallinkiiltävää rinkulaa, jossa on kaksi uraa, kohti myötäpäivää. Tärkeintä on, että sitä naputtelee juuri myötäpäivään. Siis sinne, minne kellon viisarit pyörii. Sisällä navassa on 50 pientä metallikuulaa, 25kpl etupuolella ja 25kpl takapuolella. Lisäksi siellä on kolme haittaa, ja ohut metallinen rengas joka pitää haitat paikoillaan ja oikeassa asennossa. Minun napani oli täynnä ruosteista kuravettä, joten huolto tulikin ajallaan. Senkun puhdistaa kaiken ja vaihtaa sisään puhtaat rasvat. Itse käytin Bilteman laakerirasvaa pyörille ja tähän asti se onkin toiminut hyvin. Kuulien asentaminen on aika vekkuli homma. Itse kasasin ensin haitat paikoilleen ja sen jälkeen puristin navan takaosaan hieman rasvaa. Sitten pinseteillä asettelin huolellisesti kaikki kuulat paikoilleen, painoin vapaarattaan päällyosan paikoilleen ja sen jälkeen latasin rasvan ja pinsettien avulla etuosan kuulat paikoilleen. Sitten vain naputtelin lukkorenkaan taas paikoilleen ruuvimeisselin ja vasaran avulla. Kuulat ovat navassa niin pieniä, että niiden keräämisessä voi magneetti tai magneettipäinen meisseli tulla tarpeeseen. Onneksi navan laakerit ovat kunnon suljetut vakiomallin laakerit, eivätkä mitään pyörätehtaan leikkikaluja, joten niiden huolto ei ole tarpeen.
Että sellaista.
Oon niin ylpeä mun pikku tytöstä
Nina tuli pitkästä aikaa kotiin tosi vihaisena. Sen koulutehtävänä oli viilata messingin palasta noppa eikä se onnistunut. Mutta minä sain opetettua sen viilaamaan! Tälläkin hetkellä sen pitäisi istua jossain työpajassa viilaamassa. Olen niin ylpee, että se jaksaa. Minäkin tykkään riehua kun ei onnistu ja välillä tuntuu tosi oudolta käyttäytyä kuin öljy pytyssä, jotta toinenkin rauhoittuisi.
Minun taas on vaikea olla rauhallinen kun välillä saa sellaista paskapalvelua. Me yritettiin Ninan kanssa tilata Anttilan nettisivuilta joulukortteja ja koko projekti tuntuu olevan tuhoon tuomittu. Kuvapalvelun sivuilla on isot mainokset ja linkit "tilaa joulukortit & kuvakortit". Minähän tilasin ja ensimmäisenä hämmästelin kun palvelu ei lähettänyt mitään tilausvahvistuksia eikä missään myöskään sanottu koska kuvat olisivat valmiita. Luonnollisesti niiden valmistumisesta ei tullut mitään ilmoitustakaan vaan niitä piti itse lähteä Anttilasta kyselemään. Siellä ne viikon päästä olivatkin, mutta myyjä veloitti niistä eri hinnan kuin kuoreen oli printattu. Kuulemma viivakoodissa oli eri hinta. Eivätkä ne kortitkaan olleet oikean laisia vaan normaaleja valokuvia (ja nämä Eirikuvan nettikuvat on tehty todella ohuen ja halvan tuntuiselle paperille, ei ollenkaan samaa, jota useimmat valokuvaliikkeet käyttää). Myyjä ei osannut meitä auttaa eikä saanut asiasta tiennyttä äijääkään paikalle. Viiden minuutin palloilun jälkeen Nina pyysi sitä ottamaan yhteyttä kun asia selviää. Seuraavana maanantaina minulle oli sitten soitettukin Anttilasta, mutta keskellä päivää kun istuin luennolla. Ei minulla ollut mahdollisuutta alkaa soittelemaan niille takaisin ja Ninalle ne eivät vastanneet. Eilen Nina meni sitten käymään Anttilassa ja nyt tämä mies, joka tiesi asiasta jotain osasi kertoa, että ei niitä kortteja voi netistä edes tilata. Niitä varten pitää kuvat tuoda CD:llä liikkeseen. Kuinka ihmeessä se voi olla mahdollista kun nettisivuilla sanotaan ihan muuta?
Tällä hetkellä minulla ei rahojani tai joulukortteja eikä myöskään tietoa kumpi valehtelee, nettisivu vai liikkeen myyjä. Tai miksi. Kyseessä on todennäköisesti juoni, jonka avulla yritetään pilata ihmisiltä joulu ja viedä usko paperikuviin. Toivottavasti kirjallinen reklamaatio ratkaisee jotain.
Muissa uutisissa tänään. Tein viimein talvihuollon pyörän takanapaan. Se jäätyi jo viime talvena kaikkein kovimpina pakkaspäivinä, mutta nyt 15 astettakin riitti eikä napa enää ottanut kiinni vaan polkimet pyörivät tyhjää kun kiireellä yritin ehtiä kuuntelemaan At The Endiä Mick'sissä. Ehdin, mutta jouduin työntämään pyörän kotiin. Aluksi olin hieman huolissani sillä pyörässäni on vähän erikoisempi vaihteeton ja jarruton napa. Lopulta se kuitenkin aukesi ihan samalla tavalla kuin Shimanon vastaavatkin. Pyörästä täytyy ensin irrottaa mutterit molemmilta puolilta kierteytettyä akselia sen jälkeen pari napautusta pyörän vasemmalta puolelta akseliin työntää ketjupuolelta laakerin sekä akselin ulos.
Jos haluat siis aukaista tällaisen Poin Racing DC-52 navan niin sen kun ruuvimeisselillä ja vasaralla naputtelet tuota sisintä metallinkiiltävää rinkulaa, jossa on kaksi uraa, kohti myötäpäivää. Tärkeintä on, että sitä naputtelee juuri myötäpäivään. Siis sinne, minne kellon viisarit pyörii. Sisällä navassa on 50 pientä metallikuulaa, 25kpl etupuolella ja 25kpl takapuolella. Lisäksi siellä on kolme haittaa, ja ohut metallinen rengas joka pitää haitat paikoillaan ja oikeassa asennossa. Minun napani oli täynnä ruosteista kuravettä, joten huolto tulikin ajallaan. Senkun puhdistaa kaiken ja vaihtaa sisään puhtaat rasvat. Itse käytin Bilteman laakerirasvaa pyörille ja tähän asti se onkin toiminut hyvin. Kuulien asentaminen on aika vekkuli homma. Itse kasasin ensin haitat paikoilleen ja sen jälkeen puristin navan takaosaan hieman rasvaa. Sitten pinseteillä asettelin huolellisesti kaikki kuulat paikoilleen, painoin vapaarattaan päällyosan paikoilleen ja sen jälkeen latasin rasvan ja pinsettien avulla etuosan kuulat paikoilleen. Sitten vain naputtelin lukkorenkaan taas paikoilleen ruuvimeisselin ja vasaran avulla. Kuulat ovat navassa niin pieniä, että niiden keräämisessä voi magneetti tai magneettipäinen meisseli tulla tarpeeseen. Onneksi navan laakerit ovat kunnon suljetut vakiomallin laakerit, eivätkä mitään pyörätehtaan leikkikaluja, joten niiden huolto ei ole tarpeen.
Että sellaista.
kaikki oikeudet pidätetään