18-11-2007 - Hermot pinnassa

mikään ei ole ikävempää kuin

a) Lähteä kotiin bileistä kesken nousuhumalan.

Olkoonkin, että se oli paras valinta ja toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä baariin pilaamaan loppuilta ja huominen.

b) Päättää kuuden oluen jälkeen etsiä jotain tarvitsemaansa tavaraa, joka on hukassa.

Sillä sitä ei koskaan löydä ennen seuraavaa aamua. Kaiken lisäksi sitä ei ole edes itse hukannut vaan sen on joku lainannut ja/tai joku sinua viisaampi laittanut tarpeen. Sinunhan ei tarvitse tietää missä tavarasi ovat. Riittää kun se joku toinen tai kolmas tietää, se sitten kertoo jos se katsoo, että sinun tarvitsee tietää.

c) Olla niinkuin minä.

Sillä minä olen onneton aina. a+b=c ja siihen vielä päälle kaikki mahdolliset murheet, joita keksiä saattaa. Et saa huomiota, et osaa toteuttaa itseäsi, kukaan ei arvosta sinua, etkä varsinkaan saa tilaisuutta korjata mitään. Sitten vaan kirjoitat blogiin kuinka surkeaa sinulla on, kun et oikeasti uskalla kirjoittaa kaikista niistä asioista, jotka ovat oikeasti huonosti.

Ja kaikkihan on paskasti jos ihan oikeasti ajattelet asiaa. Ei se mitään, että et saanut toisena tai kolmantena opiskeluvuotenasi alaasi liittyvää työtä, mutta nyt on jo viides. Ei se mitään vaikka kandintyösi on paska, mutta mitä jos se oikeasti parasta, mihin pystyt. Eikä sekään ole oikeastaan kovin vakavaa, että tyttöystäväsi valittaa sinulla, kuinka elämä on kurjaa ja se on pohjimmiltaan sinun vikasi. Sinuunhan se itseään vertaa kun luuhaat päivät kotona tekemättä mitään ja sillä on töitä sekä koulua. Sinähän sille aiheutat epävarmuuksia kun kerrot kaikista niistä ihanista naisista, jotka olet nähnyt Helsingissä.

Paskat mulla enää tuon jälkeen ole mitään sanottavaa.