3-07-2007 - selkä juntturassa
onneksi ei nina
Mitäpä tässä. Joni tuli käymään Jenkeistä perjantaina. Eka käytiin Pattijoella ja lauantai-iltana olikin sitten aika mennä muutamalle oluelle. Aloitettiin pimeästä nurkkapöydästä Makasiinissa, siirryttiin ulos, jatkettiin valomerkin jälkeen Lentävään Lautaseen ja viimein päädyttiin Hevi-Mestaan. Siinä matkalla Nina ehti lähteä kotiin (uhkaillen raiskauksella lähtiessään), Aleksi valittaa mun tuhlautuista kirjoittajanlahjoista ja pelikone viedä 7 euroa. Niin tosiaan. Makasiinilta me jatkettiin Jonin, Aleksin ja Teemun kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että alkoholi vei terävimmän kärjen illan jutuista, sillä en yksinkertaisesti muista mitään järkevää, jota oltas juteltu. En edes muista mistä kummasta Joni vielä Hevimestan edessä hankki olutpurkin. Istuskeltiin siinä kuitenkin vielä aika tovi ja mietittiin mitä tehtäisiin. Aleksi häipyi tietenkin naisiin ja me Jonin kanssa käveltiin takaisin Tuiraan. Matkalla oli ihan perkeleen hieno sumu yhdistettynä kello viiden auringon nousuun. Ihailtiin sitä ja saatoin ottaa pari kuvaakin. Sen tein tietenkin filmikameralla, joka on aina aika iso riski kun on viettänyt illan isoveljen juotettavana. Btw. Ei ole oikein tarjota kahta salmarishottia peräkkäin heti sen jälkeen kun toinen on sanonut, että nyt ei enää alkoholi oikein uppoa.
Aamulla mietittiin miksi meidän kengät oli niin paskaset, vaikka melkein kokonaan teitä pitkin käveltiin. Sitten muistettiin, että hypättiin pituutta takapihan kiikuissa. Mun kiikussa oli pidemmät kettingit ja voitin ihan helposti.
Saatoin viedä Hevimestasta jotain irtaimistoa. Aamulla nousin jo kympiltä jogurtille ja Buranalle. Onneksi kaikki pysyi vielä pari tuntia sisällä niin Burana ehti vaikuttaa. Olin juuri oksentamassa kun Nina tuli kotiin. Joni ei noussut sängystä ennen neljää. Mun piti käydä ihan töissä ja toin sille tullessani Nohadran parasta krapulalääkettä. Ei niin, että sekään oli mitenkään yksinkertaista. Nohadrassa oli listat muuttuneet ja jouduin varsin pitkään miettimään mikä se minun mielipitsani olikaan. Ja aivan turhaan, sillä heti valinnan jälkeen myyjä ilmoitti, että "minä vähän ajattelinkin että ottaisit sen". Olisi varmaan riittänyt kun olisin pyytänyt "sitä tavallista". Tässä tapauksessa siis erikoista. Nohadran erikoista. Tavallista. Sitä en vain ymmärrä, että Tulinen Sargon on nykyään tulinen pitsa, eikä siinä ole enää currya. Se oli nimittäin minun suosikkini aina viime aikoihin. Ehkäpä senkin saa eri tilauksesta.
Joni osti ihan vasta Nikonin D40x:n. Siinä on ihan hyvä putki ja järjettömän hyvä näyttö. Oli kuitenkin kiva huomata, että kovista megapikseleistä huolimatta se ei vedä vertoja D70:lle. Siinä ei ole erillistä näyttöä säädöille vaan kaikki on aika työläästi hoidettava päänäytössä. Tarkennuspisteistäkin on vain kolme viiden sijaan. On se kuitenkin todella kevyt ja pienikokoinen. Peruskuvauksessa sanoisin, että siinä ei ole mitään D70:stä huonompaa. Iso näyttö on oikeastaan niin iso plussa, että vaikka bileräpsinnässä pitäisin nelikymmpistä paljon parempana. Ei olisi niin iso menetyskään jos joku sattuisi vaikka toikkaroimaan sen päälle gänässä. Tosin 90% todennäköisyydellä Nikonin runko peittoaisi mm. keskimääräisen selkärangan.
Eipä siinä muuta.
onneksi ei nina
Mitäpä tässä. Joni tuli käymään Jenkeistä perjantaina. Eka käytiin Pattijoella ja lauantai-iltana olikin sitten aika mennä muutamalle oluelle. Aloitettiin pimeästä nurkkapöydästä Makasiinissa, siirryttiin ulos, jatkettiin valomerkin jälkeen Lentävään Lautaseen ja viimein päädyttiin Hevi-Mestaan. Siinä matkalla Nina ehti lähteä kotiin (uhkaillen raiskauksella lähtiessään), Aleksi valittaa mun tuhlautuista kirjoittajanlahjoista ja pelikone viedä 7 euroa. Niin tosiaan. Makasiinilta me jatkettiin Jonin, Aleksin ja Teemun kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että alkoholi vei terävimmän kärjen illan jutuista, sillä en yksinkertaisesti muista mitään järkevää, jota oltas juteltu. En edes muista mistä kummasta Joni vielä Hevimestan edessä hankki olutpurkin. Istuskeltiin siinä kuitenkin vielä aika tovi ja mietittiin mitä tehtäisiin. Aleksi häipyi tietenkin naisiin ja me Jonin kanssa käveltiin takaisin Tuiraan. Matkalla oli ihan perkeleen hieno sumu yhdistettynä kello viiden auringon nousuun. Ihailtiin sitä ja saatoin ottaa pari kuvaakin. Sen tein tietenkin filmikameralla, joka on aina aika iso riski kun on viettänyt illan isoveljen juotettavana. Btw. Ei ole oikein tarjota kahta salmarishottia peräkkäin heti sen jälkeen kun toinen on sanonut, että nyt ei enää alkoholi oikein uppoa.
Aamulla mietittiin miksi meidän kengät oli niin paskaset, vaikka melkein kokonaan teitä pitkin käveltiin. Sitten muistettiin, että hypättiin pituutta takapihan kiikuissa. Mun kiikussa oli pidemmät kettingit ja voitin ihan helposti.
Saatoin viedä Hevimestasta jotain irtaimistoa. Aamulla nousin jo kympiltä jogurtille ja Buranalle. Onneksi kaikki pysyi vielä pari tuntia sisällä niin Burana ehti vaikuttaa. Olin juuri oksentamassa kun Nina tuli kotiin. Joni ei noussut sängystä ennen neljää. Mun piti käydä ihan töissä ja toin sille tullessani Nohadran parasta krapulalääkettä. Ei niin, että sekään oli mitenkään yksinkertaista. Nohadrassa oli listat muuttuneet ja jouduin varsin pitkään miettimään mikä se minun mielipitsani olikaan. Ja aivan turhaan, sillä heti valinnan jälkeen myyjä ilmoitti, että "minä vähän ajattelinkin että ottaisit sen". Olisi varmaan riittänyt kun olisin pyytänyt "sitä tavallista". Tässä tapauksessa siis erikoista. Nohadran erikoista. Tavallista. Sitä en vain ymmärrä, että Tulinen Sargon on nykyään tulinen pitsa, eikä siinä ole enää currya. Se oli nimittäin minun suosikkini aina viime aikoihin. Ehkäpä senkin saa eri tilauksesta.
Joni osti ihan vasta Nikonin D40x:n. Siinä on ihan hyvä putki ja järjettömän hyvä näyttö. Oli kuitenkin kiva huomata, että kovista megapikseleistä huolimatta se ei vedä vertoja D70:lle. Siinä ei ole erillistä näyttöä säädöille vaan kaikki on aika työläästi hoidettava päänäytössä. Tarkennuspisteistäkin on vain kolme viiden sijaan. On se kuitenkin todella kevyt ja pienikokoinen. Peruskuvauksessa sanoisin, että siinä ei ole mitään D70:stä huonompaa. Iso näyttö on oikeastaan niin iso plussa, että vaikka bileräpsinnässä pitäisin nelikymmpistä paljon parempana. Ei olisi niin iso menetyskään jos joku sattuisi vaikka toikkaroimaan sen päälle gänässä. Tosin 90% todennäköisyydellä Nikonin runko peittoaisi mm. keskimääräisen selkärangan.
Eipä siinä muuta.
kaikki oikeudet pidätetään