17-07-2007 - Reclaimed
Reklamoitu
Ärrärrää. Kerronpa nyt pienen tarinan lähes yhtä pienestä pihasta, jota ei olisi pitänyt tehdä. Pihassa oli vähän alaa, mutta paljon laskuja. Lisäksi pihalle oli valmiiksi rakennettu - ah, niin muodikkaat - kivilaatikot sokkelin juureen ja vieläpä ihan päin vittuja. Laatikot eivät olleet tarpeeksi tukevat vaan pullistelivat ulos. Ja mikä pahinta, pihalle valittu laatta oli SUURI, kallis ja harvinainen.
Ensimmäinen opetus: Ei saa nyökkäillä ja sanoa, että "kyllä onnistuu". Pitää olla rehellinen ja sanoa, että arkkitehtihän ei näitä pihoja rakenna - vaikka kivilaatikot näyttävätkin jonkin sellaisen puoskarin aikaansaannoksilta. Iso laattakin tulee näyttämään venäläisen vessan seinästä reväistyltä, eikä koko pihapiirissä muutenkaan ole toista samanalaista, joten turha uskotella sen sinne sopivan.
Toinen opetus: Jos päätät kuitenkin hommaan ryhtyä, niin niele kaikki ylpeytesi rippeet ja rakenna aikataulusi sen mukaan, miten asiakas sattuu olemaan kotona. Ainakin voit seurata asiakkaan ohjeita. Ja niitähän riittää. Pian jo unohdatkin, että se oli sinä, jolla on kokemusta pihakivetysten tekemisestä.
Kolmas opetus: Kun on kerran reklamoitu niin reklamointi on vasta alkanut. Oikeastaan sitä parempi mitä aikaisemmin joku ulkopuolinen taho (muu kuin arkkitehti) käy arvioimassa tilanteen, sillä sitä ennen asiakkaan vaatimukset muuttuvat ilmanpaineiden mukana.
Neljä opetus: Todennäköisesti kaupan kassalla joudut paljon pahemman simputuksen kohteeksi, joten lopeta valittaminen.
En tiedä olenko enemmän järkyttynyt ekasta reklamoinnista vai siitä, että työhanskojen kamala haju on tarttunut käsiini. Meidän kumipäällysteiset työhanskat keräävät nimittäin hikeä tehokkaammin kuin kumpparit ja kypsyvät sitten tulikuumassa autossa sen seisoessa parkissa. Sukkahien sijaan haisee hanskahiki. Hyi saatana. Nyt tämä kuvottava odour on syöpynyt lähtemättömästi käsieni herkälle iholle. Ehdottomasti olen järkyttyneempi hanskatuoksun tarttumisesta ja siksi eka reklamaatiokin tuntuu niin pahalta. Itku.
Reklamoitu
Ärrärrää. Kerronpa nyt pienen tarinan lähes yhtä pienestä pihasta, jota ei olisi pitänyt tehdä. Pihassa oli vähän alaa, mutta paljon laskuja. Lisäksi pihalle oli valmiiksi rakennettu - ah, niin muodikkaat - kivilaatikot sokkelin juureen ja vieläpä ihan päin vittuja. Laatikot eivät olleet tarpeeksi tukevat vaan pullistelivat ulos. Ja mikä pahinta, pihalle valittu laatta oli SUURI, kallis ja harvinainen.
Ensimmäinen opetus: Ei saa nyökkäillä ja sanoa, että "kyllä onnistuu". Pitää olla rehellinen ja sanoa, että arkkitehtihän ei näitä pihoja rakenna - vaikka kivilaatikot näyttävätkin jonkin sellaisen puoskarin aikaansaannoksilta. Iso laattakin tulee näyttämään venäläisen vessan seinästä reväistyltä, eikä koko pihapiirissä muutenkaan ole toista samanalaista, joten turha uskotella sen sinne sopivan.
Toinen opetus: Jos päätät kuitenkin hommaan ryhtyä, niin niele kaikki ylpeytesi rippeet ja rakenna aikataulusi sen mukaan, miten asiakas sattuu olemaan kotona. Ainakin voit seurata asiakkaan ohjeita. Ja niitähän riittää. Pian jo unohdatkin, että se oli sinä, jolla on kokemusta pihakivetysten tekemisestä.
Kolmas opetus: Kun on kerran reklamoitu niin reklamointi on vasta alkanut. Oikeastaan sitä parempi mitä aikaisemmin joku ulkopuolinen taho (muu kuin arkkitehti) käy arvioimassa tilanteen, sillä sitä ennen asiakkaan vaatimukset muuttuvat ilmanpaineiden mukana.
Neljä opetus: Todennäköisesti kaupan kassalla joudut paljon pahemman simputuksen kohteeksi, joten lopeta valittaminen.
En tiedä olenko enemmän järkyttynyt ekasta reklamoinnista vai siitä, että työhanskojen kamala haju on tarttunut käsiini. Meidän kumipäällysteiset työhanskat keräävät nimittäin hikeä tehokkaammin kuin kumpparit ja kypsyvät sitten tulikuumassa autossa sen seisoessa parkissa. Sukkahien sijaan haisee hanskahiki. Hyi saatana. Nyt tämä kuvottava odour on syöpynyt lähtemättömästi käsieni herkälle iholle. Ehdottomasti olen järkyttyneempi hanskatuoksun tarttumisesta ja siksi eka reklamaatiokin tuntuu niin pahalta. Itku.
kaikki oikeudet pidätetään