13-07-2007 - Kesäloma vaivaa
kukaan ei enää kommentoi mun kirjoituksia.
Yllätyksenomaisesti kävin tänään töissä. Huomaa, että on huono päivä kun herää tunti herätyksen jälkeen. Söin siinä sitten meksikonsalaattia ja lueskelin Hesaria. Ei mitään mullistavia uutisia. Lopulta oli lähdettävä ja nappasin Matin matkaan Ässämarketilta. Vietiin auton perästä ylimääräiset rojut varastoon Hiukkavaaraan ja ihmeteltiin Labradorinnoutajien loputonta ruokahalua. Ei kai sellainen ole terve, joka syö itsensä hengiltä?
Meidän uusi työprojekti on päiväkodin piha Kiimingissä. Se on aika helvetin iso ja tylsä laatta. Todennäköisesti sen kanssa tulee vielä isoja ongelmia, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Rakennusfirma, jonka alihankkijoita ollaan, oli tasoitellut pohjatkin oikeaan korkoon. Nyt meidän ei tarvi kuin vähän sietää huonoja juttuja ja siirtää 17 lavaa (a'la 1.3 tonnia) kiveä pitkin pihaa.
Siihenpä se viitsiminen loppuikin. Ei siinä jaksanut enää töitä tehdä kun näytti, että ensin on saatava kone kivien siirtoon. Mentiin siis Shellille juomaan munkkikahvit ja päätettiin pestä auton hytti. Samalla reissulla mitottiin vielä Matin kotitalon piha mahdollisen kivetyksen varalta. Alkaa tuntua, että koko työstä on tullut vain harrastus. En oikeastaan mieti enää muuta. Ei ole vapaa-aikaa eikä muuta tekemistä. Tänäänkin yritin lähestyä ihmisiä vaikka oluen juomisen kannalta, mutta kukaan ei vastannut. Mulla on todella tylsää ja yksinäistä - varsinkin kun Nina lähti Raaheen häihin. Onneksi postista kolahdi Crosby, Stills, Nash & Youngin Déjà Vu. Aivan ehdoton levy. En tiedä oliko ostamisen arvoinen kun paketin arvokkain osa olivat todennäisesti cd-kotelon muovikuoret. Kansivihkossakin on vähemmän paperia kuin servetissä. Olen myös nähnyt servettejä, joihin on painettu enemmän informaatiota. Nyt jos ajattelette, että liioittelen niin monien kiinalaisten servetit on hyvä esimerkki. Niissähän on jopa ohjeet syömätikkujen käyttöön.
Mutta siis...
Odottelen tässä, että filmit on huuhtoutuneet ja pääsen Teemulle käymään. Yhtäkkiä tajusin, että ei mustavalkofilmeilläkään ole oikein mitään yllättävää, jollei sitten ole sattunut kuvaamaan umpitunnelissa. Eipä se sittenkään juuri yllättäis. En enää odota valokuvausta tai sen tuloksien näkemistä. Olen katkeroitunut ja turhautunut, mutta silti addiktoitunut kuvaamisen rituaaliin. Kuin hermostuksissaan lausuisi avemariaa tai laskisi ruokousketjun helmiä.
Ah. Mutta tapahtuihan tänään jännääkin. Käytiin työautolla pesukadulla. Harmi vaan, että kyseessä oli väärän liikkeen pesukatu. Niiden kone söi meidän poletin ja kiva korjaamopäällikkö sitten palautti sen. Kyllä Pörhöllä vaan palvelu pelaa. Vähän toista kuin Delta-Autossa. Tilattiin lähemmäs 700 euron toimenpide ja jätkät 1) antaa väärän työmääräyksen 2) antaa odottaa varmaan 15 minuuttia ennen kuin joku viitsii tulla antamaan printterin päältä oikean lapun. Ehkä heikkolaatuisten autojen myyminen vaikuttaa psyykeeseen. Olen oikeastaan lähes varma, että Delta-Auton myyjillä on myös erektio-ongelmia.
kukaan ei enää kommentoi mun kirjoituksia.
Yllätyksenomaisesti kävin tänään töissä. Huomaa, että on huono päivä kun herää tunti herätyksen jälkeen. Söin siinä sitten meksikonsalaattia ja lueskelin Hesaria. Ei mitään mullistavia uutisia. Lopulta oli lähdettävä ja nappasin Matin matkaan Ässämarketilta. Vietiin auton perästä ylimääräiset rojut varastoon Hiukkavaaraan ja ihmeteltiin Labradorinnoutajien loputonta ruokahalua. Ei kai sellainen ole terve, joka syö itsensä hengiltä?
Meidän uusi työprojekti on päiväkodin piha Kiimingissä. Se on aika helvetin iso ja tylsä laatta. Todennäköisesti sen kanssa tulee vielä isoja ongelmia, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Rakennusfirma, jonka alihankkijoita ollaan, oli tasoitellut pohjatkin oikeaan korkoon. Nyt meidän ei tarvi kuin vähän sietää huonoja juttuja ja siirtää 17 lavaa (a'la 1.3 tonnia) kiveä pitkin pihaa.
Siihenpä se viitsiminen loppuikin. Ei siinä jaksanut enää töitä tehdä kun näytti, että ensin on saatava kone kivien siirtoon. Mentiin siis Shellille juomaan munkkikahvit ja päätettiin pestä auton hytti. Samalla reissulla mitottiin vielä Matin kotitalon piha mahdollisen kivetyksen varalta. Alkaa tuntua, että koko työstä on tullut vain harrastus. En oikeastaan mieti enää muuta. Ei ole vapaa-aikaa eikä muuta tekemistä. Tänäänkin yritin lähestyä ihmisiä vaikka oluen juomisen kannalta, mutta kukaan ei vastannut. Mulla on todella tylsää ja yksinäistä - varsinkin kun Nina lähti Raaheen häihin. Onneksi postista kolahdi Crosby, Stills, Nash & Youngin Déjà Vu. Aivan ehdoton levy. En tiedä oliko ostamisen arvoinen kun paketin arvokkain osa olivat todennäisesti cd-kotelon muovikuoret. Kansivihkossakin on vähemmän paperia kuin servetissä. Olen myös nähnyt servettejä, joihin on painettu enemmän informaatiota. Nyt jos ajattelette, että liioittelen niin monien kiinalaisten servetit on hyvä esimerkki. Niissähän on jopa ohjeet syömätikkujen käyttöön.
Mutta siis...
Odottelen tässä, että filmit on huuhtoutuneet ja pääsen Teemulle käymään. Yhtäkkiä tajusin, että ei mustavalkofilmeilläkään ole oikein mitään yllättävää, jollei sitten ole sattunut kuvaamaan umpitunnelissa. Eipä se sittenkään juuri yllättäis. En enää odota valokuvausta tai sen tuloksien näkemistä. Olen katkeroitunut ja turhautunut, mutta silti addiktoitunut kuvaamisen rituaaliin. Kuin hermostuksissaan lausuisi avemariaa tai laskisi ruokousketjun helmiä.
Ah. Mutta tapahtuihan tänään jännääkin. Käytiin työautolla pesukadulla. Harmi vaan, että kyseessä oli väärän liikkeen pesukatu. Niiden kone söi meidän poletin ja kiva korjaamopäällikkö sitten palautti sen. Kyllä Pörhöllä vaan palvelu pelaa. Vähän toista kuin Delta-Autossa. Tilattiin lähemmäs 700 euron toimenpide ja jätkät 1) antaa väärän työmääräyksen 2) antaa odottaa varmaan 15 minuuttia ennen kuin joku viitsii tulla antamaan printterin päältä oikean lapun. Ehkä heikkolaatuisten autojen myyminen vaikuttaa psyykeeseen. Olen oikeastaan lähes varma, että Delta-Auton myyjillä on myös erektio-ongelmia.
kaikki oikeudet pidätetään