12-05-2007 - maanrakennusaiheinen blogi

tulee tästä, nyt.

Ennen maanrakennusaiheita totean lyhykäisesti, että kävin viemässä pyöräliikkeeseen työhakemuksen. Olen jo kauan odottanut, että joku hakisi töihin pyörämekaanikkoa, sillä juuri nyt ei kamalasti kiinnosta palvella asiakkaita. Tai en mä tiedä onko se siitäkään kiinni. Yritän kasvattaa kesäpartaa ja ottaen huomioon ilmeisen onnettomat geenini sillä alalla, on ehkä parempi, että en liiku ihmisten keskuudessa ainakaan kuukauteen. Tänään jo aamulla katsoin itseäni peilistä ja totesin, ettei tästä paljon rumemmaksi enää voi muuttua. Onneksi Stig Dogilla on ainakin yhtä rumat viiksettimet. Laitoin työhakemuksen mukaan mun luonnetodistukseni. Saattaa olla, että kyseessä oli virhe.

Joo. Niin. Hain lisätöitä pyörämekaanikkona, sillä totesin, että eihän kympinkään tuntipalkalla eletä, jos töitä ei ole joka päivä. Enkä pysty olemaan tyhjän panttina. Eilen kuitenkin käytiin vähän Oton ja Matin kanssa ruopimassa tulevaa kiveyskohdetta. Siellä oli pohjatyöt tehty oikein hyvin. Oli hiekkapohja ja sen päällä todella kovaksi ajettua soraa. Harmi vaan, että pohja oli kauttaaltaan liian korkea ja jouduttiinkin sitten kaivamaan se kaikki pois. Kyllä selkä tykkää tuollaisista lapiohommista. Ensin se venyy ja paukkuu ja sitten se ei enää taivu minnekään. Sopii hyvin mun taipumattomaan ja vaikeaan luonteeseeni.

Odotan innolla kun päästään taas tekemään itse kivetystä. En ole koskaan tehnyt mitään niin raskasta kuin kivien kantaminen kivisaksilla. Siinä yhdistyy isot painot ja todella huono ergonomia. Paitsi jos ollaan ihan rehellisiä niin ruoppaajan kynsien kantaminen on aika raskasta. Sellaisia pyöreäreunaisia möhkäleitä, jotka painaa parikymmentä kiloa kappaleelta. Ruoppaajalla onkin nosturi.


Taidan vaan lähteä etsimään työtakkia.