31-01-2007 - Pakkasta!
Ulkona on niin kylmä, että paikallaan pysyminen on melkein mahdotonta.
Mietin, miksei kylmästä voi tehdä energiaa. Lämmöstäkin voi tehdä energiaa - vaikka höyrykoneella. Tosi omituista.
Mietin tuollaisia kun ajoin pyörällä yliopistolle ja palellutin käteni. Sormien päät oli ihan tunnottomia makkaranpätkiä kun pääsin perille. Ja sitten oli vielä se perinteinen tiedostamisen tuska kun tiesi, että sulaminen se vasta sattuukin. Menin sitten Nikon toimistolle itkemään sitä tuskaa. Lopulta sormiin sattu niin paljon, että juoksin vessaan huuhtelemaan käsiä kuumassa vedessä. Se lopulta auttoi. Paluumatkalla jouduin käymään Prismassa ostamassa toiset hanskat entisten päälle ja silkkihupun pipon alle. Sitten ei juuri enää palellut, vaikken edes käytä pitkiä kalsareita. Tämän tiedon valossa on ehkä epäreilua, että naisilta vaaditan jalkakarvoituksen säätelyä. Mutta se vasta epäreilua olisikin, jollei vaadittaisi.
Anyways! Sain mun uuden puhelimen yliopistolta. Olen melkein puolitoista kuukautta odottanut sitä. Ensin se oli rikkoutunut kuljetuksessa, sitten niitä ei ollut, sitten lähdin Jenkkeihin ja lopulta se oli lukittuna sairaslomalla olleen tyypin toimistoon. Ja sitten se puhelin, jonka sain, oli rikki. Siitä oli joystick paskana. Tosi hyvä laadunvalvonta Nokialla, sormella kokeilemalla saattoi tuntea ettei se tikku liikkunut kaikkiin suuntiin kunnolla. Jos olisin ostanut tuon puhelimen, niin olisin kyllä vaatinut uutta - nyt joudun taas odottamaan kun huollossa on kuulemma kiirettä. Lahjahevoset on vaikeita pitää. Mulla on jatkuvasti ollut huono omatunto, kun olen niin vittuuntunut puhelimesta, jonka kuitenkin saan ilmaiseksi.
Mun päivän kyllä pelasti pakkaspyöräily. Siinä on elämisen makua.
Meillä oli ainejärjestön vuosijuhla lauantaina. Olin seremoniamestari. Löysin Dallasista alennuksesta Calvin Kleinin puvun, jonka Nina osti mulle. En tiedä onko sellainen sopivaa. Se puku oli kuitenkin erinomaisen sopiva ja saatoin juhlia ilman häpeää tilaisuuteen sopimattomasta pukeutumisesta. Vuosijuhlissahan pääosassa on juominen. Ehkä niitä pitäisikin kutsua vuosijuomingeiksi. En ymmärrä vieläkään miten saatoin juoda niin paljon kuin join ja selvitä ilman krapulaa. Kuvat vuosijuhlista on siellä missä muutkin kuvat. Niitä voi sieltä ihmetellä - laitoin vielä aikakooditkin näkyviin niin että illan kehitys on hyvin seurattavissa.
Ulkona on niin kylmä, että paikallaan pysyminen on melkein mahdotonta.
Mietin, miksei kylmästä voi tehdä energiaa. Lämmöstäkin voi tehdä energiaa - vaikka höyrykoneella. Tosi omituista.
Mietin tuollaisia kun ajoin pyörällä yliopistolle ja palellutin käteni. Sormien päät oli ihan tunnottomia makkaranpätkiä kun pääsin perille. Ja sitten oli vielä se perinteinen tiedostamisen tuska kun tiesi, että sulaminen se vasta sattuukin. Menin sitten Nikon toimistolle itkemään sitä tuskaa. Lopulta sormiin sattu niin paljon, että juoksin vessaan huuhtelemaan käsiä kuumassa vedessä. Se lopulta auttoi. Paluumatkalla jouduin käymään Prismassa ostamassa toiset hanskat entisten päälle ja silkkihupun pipon alle. Sitten ei juuri enää palellut, vaikken edes käytä pitkiä kalsareita. Tämän tiedon valossa on ehkä epäreilua, että naisilta vaaditan jalkakarvoituksen säätelyä. Mutta se vasta epäreilua olisikin, jollei vaadittaisi.
Anyways! Sain mun uuden puhelimen yliopistolta. Olen melkein puolitoista kuukautta odottanut sitä. Ensin se oli rikkoutunut kuljetuksessa, sitten niitä ei ollut, sitten lähdin Jenkkeihin ja lopulta se oli lukittuna sairaslomalla olleen tyypin toimistoon. Ja sitten se puhelin, jonka sain, oli rikki. Siitä oli joystick paskana. Tosi hyvä laadunvalvonta Nokialla, sormella kokeilemalla saattoi tuntea ettei se tikku liikkunut kaikkiin suuntiin kunnolla. Jos olisin ostanut tuon puhelimen, niin olisin kyllä vaatinut uutta - nyt joudun taas odottamaan kun huollossa on kuulemma kiirettä. Lahjahevoset on vaikeita pitää. Mulla on jatkuvasti ollut huono omatunto, kun olen niin vittuuntunut puhelimesta, jonka kuitenkin saan ilmaiseksi.
Mun päivän kyllä pelasti pakkaspyöräily. Siinä on elämisen makua.
Meillä oli ainejärjestön vuosijuhla lauantaina. Olin seremoniamestari. Löysin Dallasista alennuksesta Calvin Kleinin puvun, jonka Nina osti mulle. En tiedä onko sellainen sopivaa. Se puku oli kuitenkin erinomaisen sopiva ja saatoin juhlia ilman häpeää tilaisuuteen sopimattomasta pukeutumisesta. Vuosijuhlissahan pääosassa on juominen. Ehkä niitä pitäisikin kutsua vuosijuomingeiksi. En ymmärrä vieläkään miten saatoin juoda niin paljon kuin join ja selvitä ilman krapulaa. Kuvat vuosijuhlista on siellä missä muutkin kuvat. Niitä voi sieltä ihmetellä - laitoin vielä aikakooditkin näkyviin niin että illan kehitys on hyvin seurattavissa.
kaikki oikeudet pidätetään