7-12-2006 - Ystävät on yliarvostettuja

tai ainakin meiltä odotetaan liikaa

Ei tarvinnut kuin harkita kirjoittamista ja jo alkoi väsyttään aivan kamalasti. Se on varmaan jonkinlainen henkinen sulku, jonka on tarkoitus estää mua kirjoittamasta potentiaalisesti vaarallista tekstiä. Toisaalta, nukuin aika vähän yöllä, joten voi se olla ihan fyysistäkin.

Mulla on nyt ollut kaksi isohkoa projektia työn alla. Toinen oli InDesignilla väännetty lappunen, joka käsittelee lokalisaatiota. En ole itse edes kirjoittanut siihen juuri mitään. Olen silti aika tyytyväinen. Voit katsoa sen pdf-muodossa vaikka tästä linkistä.

Sitten olen myös tehnyt omaa portfoliotani. En oikein osaa suhtautua siihen mitenkään. Melkeen kaikki mainitsemisen arvoinen, mitä olen tehnyt löytyy jo mun sivuilta. Sitten oikeastaan teinkin vain uuden sivupohjan ja keräilin sinne linkkejä joihinkin viimeaikaisiin juttuihin. Jotenkin en viitsi mainostaa mitään vanhempaa materiaalia kun ne on aika lailla varauksetta perseestä. Laitain joskus oikein näkyvän linkin sinne pofoon, mutta nyt siellä voit käydä vaikka tästä kohtaa.

Joskus aikaisemmin laitoin linkin mun verkkojulkaisukurssin materiaaliin, jossa käsittelin IRC-Galleriaa verkkoyhteisönä ja viestinnän muotona. Nyt oli tullut tulokset ja käzäng! kun olikin napsahtanut Eetulle vitonen. Se on aika hyvin matskusta, joka on paria hyvää ideaa lukuunottamatta ihan diipadaapaa. Ne hyvätkin asiat on jäänyt viemättä loppuun saakka. Tänään kuulin, hyvän vertauksen ja siinä puhuttiin "penaalin terävimmästä kynästä". En sitten tiedä olinko penaalin terävin kynä vai oliko muut vaan väriliituja. Olen salaa aika ylpee. Ja kattokaa kuinka salaa.

Salailusta on mukava siirtyä selkäänpuukottamisiin. Mä olen nyt onnistunut sitten siinä. En olisiko tämänkin huomion paikka mun portfoliossa kaikkien hienojen saavutusten joukossa. Tulin vähän aikasessa maanantaina yliopistolle ja päätin sitten chillailla Verbaariossa, jossa oli aika lailla sakkia. Siinä sitten aamutuimassa juttua irtos aika pienistäkin asioista ja aloin selittään Miialle kuinka hienoa ois kun kaikki lihansyöjät metsästäis oman lihansa eikä millään aseella vaan keihäillä ja veitsillä. Tarttuis kaurista sarvista, vetäis taakse ja vääntäis sivulle niin "naps" ois niska katki. Jostain syystä tämä kaikki oli vähän liikaa Miialle, joka alkoi itkemään ja sanoi minua ilkeäksi ihmiseksi ja lähti pois. Siinä oli useammallakin huuli pyöreenä ja minulla vähiten kun satun jo tietämään Miian tunnekuohuista. Tämä nyt ei ollut kuitenkaan mikään normaali kuohunta sillä siitä ei päässyt yli edes anteeksipyyntökortilla, joka on jo aika paljon enemmän mitä ylensä tapaan tällaisia mielenpahoitteluja korjailla. Miialla on kuulemma oikeitakin ystäviä, jotka ei puukota selkään ja blaablaablaa. Todennäköisesti kuka tahansa osaa lisätä tuohon loppuun kappaleen verran jonkinlaisia irrationaalisia syytteitä. Tämän enempää en alennu ainakaan "korjailemaan" kun en ole ketään selkään puukottanut. Tosissani vihaan kaikkia, joita vihaan enkä koskaan jättäis noin puolitiehen.

Että silleen. Kaikesta huolimatta minullakin on tunteet ja yöunet on olleet aika tiukalla. Jostain syystä aina kun juttelen jonkun kanssa ainoa mitä saan suustani on "kaikki vihaa mua". Tai ainakin se jossain vaiheessa tulee.

Mutta mä laitan nyt tämän jutskan nettiin ja alan päivän sanomalehtien ääressä miettimään iloisia ja pinkkejä asioita.