17-12-2006 - eniten minua kiinnostaa yö
nyt tulee pelkkiä hyviä kokemuksia
Menin keskiviikkona käymään yliopistolla palauttaan mun hienon testipuhelimen. Ninaa pelotti mua enemmän, että kuinka tulen sitä ilman toimeen. No en ilmeisesti tulekaan sillä heti keskiviikko iltana meinasi jäädä kokous väliin kun ei ollut puhelimen mahtava kalenteri muistuttamassa. Eikä ole mikään mututuntuma sillä Niko unohti ihan saman kokouksen ihan samalla tavalla annettuaan puhelimensa pois. Oli kiinnostava palautus kuitenkin. Osa meidän keskustelusta nauhoitettiin puhtaaksikirjoittamista varten, jotta insinöörit voi ottaa siitä oppia. Tuli aika huonoakin palautetta. Softat tuli niin vaiheessa meille testiin, että monia alkoi heti vituttaan ja monet ominaisuudet jäi testaamatta. Nyt niitä ominaisuuksia sitten esiteltiin siellä tapaamisessa eikä minullakaan ollut niistä kaikista mitään hajua. Täytettiin siinä vielä yhdet laput Nokialle meidän toivomistamme uusista ohjelmista ja vanhojen ohjelmien toiminnoista ja siitä luvattiin palkkioksi parhaan idean isälle (tai äidille) puhelin. Jännitystä! Vielä enemmän jännitti, että siellä kokoontumisessa arvottiin ihan meidän silmien alla vielä yksi puhelin ja meitä ei ollut kuin alle kymmenen paikalla. Kaikki saivat nimilappunsa juomalasiin ja yksi nostettiin. Arvonnan suorittaja yritti rakentaa jännitystä, mutta lapusta näkyi läpi. Neljä kirjainta - Nikoa alkoi jo jännittää. Eka kirjain E - Eetu ei uskonut. Mutta voitto tuli. Nyt vaan jännitetään josko saisin uuden luurin jouluksi kun kuriipalvelu oli tuhonnut ensimmäisen satsin. Jiihaa!
Samana päivänä kävin vielä katsomassa Teemun uutta autoa. Se oli Volkswagen Passat Variant 5D farkku vuosimallia '87 ja 1.6 litran koneella. Eikä se lähtenyt käyntiin. Olin aika varma, että saisin sen ekalla käyntiin enkä ollut edes väärässä kun löysin heti vian. Lähetyssaarnaaja (tai pyörijä) oli virranjakajassa ihan päreinä. Ilmeisesti kyseiseen moottoriin saa sekä Boschin että Ducellerin osia sillä ekalla noutoreissulla tuli väärät osat varaosaliikkeestä matkaan. Yhteensä tuli varmaan poljettua lähemmäs 20 kilsaa yliopiston, Alppilan ja keskustan väliä ennen kuin auto kävi. Mutta se lähti ekalla! Palkkioksi Teemu kokkaili lehtipihviä muikulaperunoilla. Mainio ateria. Tuli oikein lihan himo siitä.
Torstai ei mennyt ihan yhtä putkeen kun olisi pitänyt aamulla lähteä Teemun autolla ja Teemu oli hieman huonossa hapessa Desert Planetin keikan jälkeen. Lopulta kävelin Alppilaan hakemaan sekä Teemun, että auton ennen kuin päästiin lähteen. Auto meinas sitten sammua kaks kertaa matkalla. Joko tankissa oli vettä tai sitten kaasariin muodostu jäätä. Jälkimmäinen taitaa ollakin se todennäköisin sillä koneesta oli ilmanputsarin lämmönsäätimen alipaineletku irti ja pätkiminen alkoi vasta pitkän ajon jälkeen kovassa vauhdissa. Kaupungissa sitä ei tullut. Päästiin kuiteskin perille. Ainiin. Passatin toinen mallinimi tuolla ajalla oli Santana. Aika reilua!
Ja lauantaina tein porsaan sisäfilettä ja pastaa punaviinikastikkeessa meille + Aleksille. Meinasin pahoittaa mieleni kun Nina oli tahtonut täysin kypsää lihaa, mutta lopulta ruoka oli vaan niiiiin hyvää. Että eipä siinä mitään muuta.
nyt tulee pelkkiä hyviä kokemuksia
Menin keskiviikkona käymään yliopistolla palauttaan mun hienon testipuhelimen. Ninaa pelotti mua enemmän, että kuinka tulen sitä ilman toimeen. No en ilmeisesti tulekaan sillä heti keskiviikko iltana meinasi jäädä kokous väliin kun ei ollut puhelimen mahtava kalenteri muistuttamassa. Eikä ole mikään mututuntuma sillä Niko unohti ihan saman kokouksen ihan samalla tavalla annettuaan puhelimensa pois. Oli kiinnostava palautus kuitenkin. Osa meidän keskustelusta nauhoitettiin puhtaaksikirjoittamista varten, jotta insinöörit voi ottaa siitä oppia. Tuli aika huonoakin palautetta. Softat tuli niin vaiheessa meille testiin, että monia alkoi heti vituttaan ja monet ominaisuudet jäi testaamatta. Nyt niitä ominaisuuksia sitten esiteltiin siellä tapaamisessa eikä minullakaan ollut niistä kaikista mitään hajua. Täytettiin siinä vielä yhdet laput Nokialle meidän toivomistamme uusista ohjelmista ja vanhojen ohjelmien toiminnoista ja siitä luvattiin palkkioksi parhaan idean isälle (tai äidille) puhelin. Jännitystä! Vielä enemmän jännitti, että siellä kokoontumisessa arvottiin ihan meidän silmien alla vielä yksi puhelin ja meitä ei ollut kuin alle kymmenen paikalla. Kaikki saivat nimilappunsa juomalasiin ja yksi nostettiin. Arvonnan suorittaja yritti rakentaa jännitystä, mutta lapusta näkyi läpi. Neljä kirjainta - Nikoa alkoi jo jännittää. Eka kirjain E - Eetu ei uskonut. Mutta voitto tuli. Nyt vaan jännitetään josko saisin uuden luurin jouluksi kun kuriipalvelu oli tuhonnut ensimmäisen satsin. Jiihaa!
Samana päivänä kävin vielä katsomassa Teemun uutta autoa. Se oli Volkswagen Passat Variant 5D farkku vuosimallia '87 ja 1.6 litran koneella. Eikä se lähtenyt käyntiin. Olin aika varma, että saisin sen ekalla käyntiin enkä ollut edes väärässä kun löysin heti vian. Lähetyssaarnaaja (tai pyörijä) oli virranjakajassa ihan päreinä. Ilmeisesti kyseiseen moottoriin saa sekä Boschin että Ducellerin osia sillä ekalla noutoreissulla tuli väärät osat varaosaliikkeestä matkaan. Yhteensä tuli varmaan poljettua lähemmäs 20 kilsaa yliopiston, Alppilan ja keskustan väliä ennen kuin auto kävi. Mutta se lähti ekalla! Palkkioksi Teemu kokkaili lehtipihviä muikulaperunoilla. Mainio ateria. Tuli oikein lihan himo siitä.
Torstai ei mennyt ihan yhtä putkeen kun olisi pitänyt aamulla lähteä Teemun autolla ja Teemu oli hieman huonossa hapessa Desert Planetin keikan jälkeen. Lopulta kävelin Alppilaan hakemaan sekä Teemun, että auton ennen kuin päästiin lähteen. Auto meinas sitten sammua kaks kertaa matkalla. Joko tankissa oli vettä tai sitten kaasariin muodostu jäätä. Jälkimmäinen taitaa ollakin se todennäköisin sillä koneesta oli ilmanputsarin lämmönsäätimen alipaineletku irti ja pätkiminen alkoi vasta pitkän ajon jälkeen kovassa vauhdissa. Kaupungissa sitä ei tullut. Päästiin kuiteskin perille. Ainiin. Passatin toinen mallinimi tuolla ajalla oli Santana. Aika reilua!
Ja lauantaina tein porsaan sisäfilettä ja pastaa punaviinikastikkeessa meille + Aleksille. Meinasin pahoittaa mieleni kun Nina oli tahtonut täysin kypsää lihaa, mutta lopulta ruoka oli vaan niiiiin hyvää. Että eipä siinä mitään muuta.
kaikki oikeudet pidätetään