29-08-2006 - hei, olen eetu ja jeejee
kirjoittelen omia juttuja sillä muiden jutut on niin peestä
En enää jaksa muiden juttuja. Muiden jutut on "en päässyt" tai "pääsin" tai "en saanut" tai "sain". Ketä enää kiinnostaa. Kaikkien muiden elämä tuntuu olevan yhtä fifty-fifty-tsäänssiä. Aina jos luen jonkun blogia niin joko se kirjoittaa, että oli vitun kauhee päivä tai sitten päivä oli tosi hyvä. Ei niinkun lainkaan jaksais kiinnostaa tuollainen arvovalintojen yksinkertaisuus. Tahdon lukea toisen päivästä ja miettiä sitten, että olikohan se nyt hyvä vai ei. Niin kuin Pasopason kertomus Pariisin retkestä. Lopussa en osannut sanoa oliko se vitun kauheaa vai kauhean kivaa. Niin kerta.
Nyt en anna lainkaan vihjeitä oliko mulla tänään kamala vai ihana päivä. Yksinkertaisesti käytiin Ninan ja Aleksin kanssa shoppaileen ja pyöräretkellä. Käytiin shoppaileen koska tarvin meidän uusiin kirjahyllyihin pari kannatinta lisää ja maalarinteippiä pyörän lokarin maalaamiseen sekä ruuveja tarakan kiinnittämiseen. Pyöräretkelle me ei meinattu päästä millään sillä Aleksin Nopsa ei tehnyt yhteistyötä. Aleksi oli ostanut siihen uudet sisäkumit, mutta ongelmaksi osoittautuikin takarenkaan päällykumi, joka oli liian pieni tai jotenkin vaan huono. Sisäkumi pullistui sieltä päällykumin alta niin ettei matkanteosta varmaan olisi tullut mitään. Mulla loppui siinä sitten kärsivällisyys tai kärsimällisyys, jos ollaan ihan tarkkoja ja lupasin Aleksille valmistujaislahjaksi uudet kumet takarenkaaseen. Pyöräliikkeessä oli kyllä aika tiukat hinnat, Aleksin pyörän arvo todennäkösesti tuplaantui. Saatiin silti toimiva paketti ja samalla kertaa naputtelin vasaralla vanteesta lommon suoraksi ja irrotin katkenneen pinnan. Sitten me matkailtiin kahvilaan ja todettiin että iltamyöhään tarkoittaa jotain aikaa ennen kello kuutta. Ajettiin sitten suljetuksi toteamastamme Koivurannan kahvilasta Biskettin, jossa oli tavalliseen tapaan hyvää kahvia, pullaa ja lehteä niin paljon kuin sitä nyt vain jaksaa yhdellä kertaa nauttia.
Illalla sain kotona vielä tulostettua meidän ulko-oveen uuden "Ei ilmaisjakelua eikä edes sitä Rauhantervehdystä" lapun. Siinä on maisema meidän parvekkeelta keskustassa. Laitoin sen lisäksi pääkalloteipillä kiinni. Toivon salaa kaikkien naapurien pysähtyvän meidän oven luokse sitä tuijottelemaan. Pitäis varmaan odottaa ovisilmän luona myös mainosten jakajaa. Tai oikeastaan ihan sama. Itseni vuoksihan mä tätä teen. Printtailen ja tallailen ja chillailen ja himmailen.
Että moi.
kirjoittelen omia juttuja sillä muiden jutut on niin peestä
En enää jaksa muiden juttuja. Muiden jutut on "en päässyt" tai "pääsin" tai "en saanut" tai "sain". Ketä enää kiinnostaa. Kaikkien muiden elämä tuntuu olevan yhtä fifty-fifty-tsäänssiä. Aina jos luen jonkun blogia niin joko se kirjoittaa, että oli vitun kauhee päivä tai sitten päivä oli tosi hyvä. Ei niinkun lainkaan jaksais kiinnostaa tuollainen arvovalintojen yksinkertaisuus. Tahdon lukea toisen päivästä ja miettiä sitten, että olikohan se nyt hyvä vai ei. Niin kuin Pasopason kertomus Pariisin retkestä. Lopussa en osannut sanoa oliko se vitun kauheaa vai kauhean kivaa. Niin kerta.
Nyt en anna lainkaan vihjeitä oliko mulla tänään kamala vai ihana päivä. Yksinkertaisesti käytiin Ninan ja Aleksin kanssa shoppaileen ja pyöräretkellä. Käytiin shoppaileen koska tarvin meidän uusiin kirjahyllyihin pari kannatinta lisää ja maalarinteippiä pyörän lokarin maalaamiseen sekä ruuveja tarakan kiinnittämiseen. Pyöräretkelle me ei meinattu päästä millään sillä Aleksin Nopsa ei tehnyt yhteistyötä. Aleksi oli ostanut siihen uudet sisäkumit, mutta ongelmaksi osoittautuikin takarenkaan päällykumi, joka oli liian pieni tai jotenkin vaan huono. Sisäkumi pullistui sieltä päällykumin alta niin ettei matkanteosta varmaan olisi tullut mitään. Mulla loppui siinä sitten kärsivällisyys tai kärsimällisyys, jos ollaan ihan tarkkoja ja lupasin Aleksille valmistujaislahjaksi uudet kumet takarenkaaseen. Pyöräliikkeessä oli kyllä aika tiukat hinnat, Aleksin pyörän arvo todennäkösesti tuplaantui. Saatiin silti toimiva paketti ja samalla kertaa naputtelin vasaralla vanteesta lommon suoraksi ja irrotin katkenneen pinnan. Sitten me matkailtiin kahvilaan ja todettiin että iltamyöhään tarkoittaa jotain aikaa ennen kello kuutta. Ajettiin sitten suljetuksi toteamastamme Koivurannan kahvilasta Biskettin, jossa oli tavalliseen tapaan hyvää kahvia, pullaa ja lehteä niin paljon kuin sitä nyt vain jaksaa yhdellä kertaa nauttia.
Illalla sain kotona vielä tulostettua meidän ulko-oveen uuden "Ei ilmaisjakelua eikä edes sitä Rauhantervehdystä" lapun. Siinä on maisema meidän parvekkeelta keskustassa. Laitoin sen lisäksi pääkalloteipillä kiinni. Toivon salaa kaikkien naapurien pysähtyvän meidän oven luokse sitä tuijottelemaan. Pitäis varmaan odottaa ovisilmän luona myös mainosten jakajaa. Tai oikeastaan ihan sama. Itseni vuoksihan mä tätä teen. Printtailen ja tallailen ja chillailen ja himmailen.
Että moi.
kaikki oikeudet pidätetään